Pertti Kurikan Nimipäivät
Perustettu vuonna 2009 Lyhty ry:n järjestämässä kehitysvammaisten kulttuurityöpajassa. Bändiä on alusta asti ohjannut Kalle Pajamaa, joka toimii nykyään myös sen managerina.
Sanoituksista vastaa Kari Aalto (laulu) yhdessä säveltävän kitaristi Pertti Kurikan kanssa. Sami Helle soittaa bassoa ja Toni Välitalo rumpuja.
Bändi on esiintynyt muun muassa Saksassa, Maailma kylässä ja Kallio kukkii -tapahtumissa, Ilosaarirockissa ja Ruisrockissa sekä viikko sitten sveitsiläisillä elokuvafestivaaleilla. Tänä keväänä se esiintyy Sheffieldissä ja tekee syksyllä kiertueen Norjassa.
Pertti on tykänny punkista yli 30 vuotta, se on punk-hullu.
Julkaissut yhden maxi-singlen ja EP:n sekä EP:n yhdessä punkyhtye Kakka-Hätä 77:n kanssa. Tekeillä on uusi EP.
”Tanssikaa vittu!”
Kitaristi Pertti Kurikka huutaa yleisölle, jota ei yleensä tarvitse kahta kertaa käskeä.
Sitten lähtee: Mä en haluu asuu missään asuntolassa / Mä en haluu asuu missään laitoksessa…
Laulaja Kari Aallon äänessä on räkää ja rosoa, se on kuin tyylilajiin luotu.
Pertti Kurikan Nimipäivät soittaa suoraviivaista punkia, jonka sanoituksissa vihataan eduskuntaa ja asuntolaelämää ja halutaan olla kadulla ja baarissa ennemmin kuin kotona kuuntelemassa jäkätystä.
Kehitysvammaisuudesta ja puhevammasta lauletaan estoitta, kunnioitusta uskalletaan vaatia. Ja sanotaan suoraan myös mikä mättää: ”Yhteiskunta mättää”.
Ollaan punkin ytimessä.
Punk
Pertti Kurikan nimipäivät -yhtyeen musiikki täyttää vammaistaiteen poliittisen määritelmän: Se on vammaisen ihmisen tekemää, sen aiheet käsittelevät vammaisuuden kokemusta ja sen sisällöllä on erityistä merkitystä vammaisille ihmisille.
Mutta tämän lisäksi Pertti Kurikan Nimipäivät soittaa aika hiton tarttuvaa musiikkia.
Punk oli bändille luonteva valinta tyylilajiksi.
– Pertti on tykänny punkista yli 30 vuotta, se on punk-hullu, kertoo basisti Sami Helle.
– Musta se on lähteny, myöntää Kurikka..
– Olen kuunnellut paljon kotimaista punkia niinku Ratsiaa, Kollaa kestää, Karanteenia, Maukka Perusjätkää ja Pelle Miljoonaa. Lama-yhtyeen punk-muodossa esitetty Totuuden henki oli tärkeä biisi, jota tykkäsin kuunnella.
Esikuvien kanssa on myös esiinnytty. Pellen kanssa keikka tosin meni Kurikan mukaan pieleen.
– Karanteenin laulaja Harri Konttinen on esiintyny meidän bändin kanssa, esitettiin kappale Haluan toimintaa.
– Kun me ollaan kehitysvammaisten bändi, niin tuntuu että just punk-skene on sellainen, että siihen meidät on otettu helposti sisään. Ollaan saatu hirveesti kavereita, sanoo Sami Helle.
Politiikka
Monet bändin biiseistä kuulostavat siltä, että niiden kirjoittajia ottaa päähän. Sanoitukset ovat pääasiassa Kari Aallon kynästä. Mikä sinua ärsyttää?
– Eduskunta ja poliitikot ja yhteiskunta ja viranomaiset.
Mikä niissä?
– Kun normaali ihminen saa työstä enemmän rahaa kuin kehitysvammaiset. Pitäisi antaa saman verran kehitysvammaisille kuin normaaleille työntekijöille.
Aalto jättää silti politikoinnin muiden harteille.
– Mä en tykkää politiikasta. Se on roskaa.
– Me yritetään saada viesti perille musiikin kautta. Mutta en tiedä meneekö se, hän pohtii.
Bändin jäsenten kehitysvammaisuus ei syö viestin uskottavuutta, päinvastoin.
”Päättäjät sulkevat ihmiset suljettuihin huoneisiin / Mutta me ei haluta olla niissä huoneissa niin”
Yksi bändin jäsenistä sen sijaan pitää politiikasta: Sami Helle on aktiivinen keskustalainen. Se ei hänen mielestään ole ristiriidassa punk-asenteen kanssa.
– Mä tiedän mitä mä oon ja kuka mä oon. Tää bändi on mun työ ja keskustalaisuus elämäntapa.
Helle sanoo kyllä tunnistavansa, mistä Päättäjä on pettäjä -biisissä puhutaan.
– Politiikassa on ihmisiä, jotka eivät pysty olemaan rehellisiä.
Elokuva
Kovasikajuttu-elokuvan tekijöillä ei kuvaukset aloittaessaan ollut varmuutta rahoituksesta. Jukka Kärkkäinen ja J-P Passi kuitenkin luottivat aiheeseensa; bändin jäsenten iloon, energiaan ja karismaan.
Ja hyvä että luottivat, sillä Kovasikajutusta on helppo povata seuraavaa suurta dokumentti-hittiä. Ennakkonäytöksissä ja festivaaleilla on jo saatu ”parempaa palautetta kuin mistään yhdessä tai erikseen koskaan on edes osattu toivoa”.
Elokuva seuraa bändiä harjoituksissa ja keikoilla, arjessa ja juhlassa, ja pääsee hyvin lähelle. Kuvausryhmää ei ujostella eikä kuvausryhmänkään tarvinnut jännittää.
– Jätkät ottivat meidät niin hyvin vastaan, että se oli kuin olisi tullut kotiin. Heidän kanssaan oleminen oli helpompaa kuin kenenkään, kertoo Jukka Kärkkäinen.
Kamera todistaa suuria tunteita, jotka uskalletaan tuoda julki kovalla äänellä ja kirosanojen kanssa. Tai hellästi, jos asia niin vaatii.
– Näkemälleen pitää olla rehellinen, sanoo J-P Passi.
– Myös bändin taustavoimat (kuten vammaisohjaajat Lyhty ry:stä) painottivat, että haluaisivat nähdä rehellisen kuvauksen eikä mitään päähän taputtelua.
Vaikka kyseenalaisen rajoilla saa ja pitää Passin mielestä käydä, ensimmäinen katselukerta yhdessä bändin kanssa jännitti.
– Yritin kurkkia Perttiä, että mitä sen mielessä liikkuu. Leffan päätyttyä Pertin välitön reaktio oli synttärikutsu ja halaus. Ei tarvinnut enempää kysellä.
Ne kerrat, jolloin tekijät itse harkitsivat kameran sulkemista, päätyivätkin elokuvan päähenkilöiden lempikohtauksiksi. Kuten rumpali Toni Välitalon vessassa käynti Vastavirta-klubin takahuoneessa.
– Mulla näkyy siinä peffa, Välitalo perustelee suosikkikohtaansa.
Jalkahoitaja
Elokuvassa seurataan sekä bändin tarinaa kohti mainetta että sen jäsenten elämää. Pertti Kurikka valmistautuu Linnanjuhliin ja Sami Helle pettyy karvaasti keskustan vaalitulokseen.
Toni Välitalon vanhemmat valmistelevat tämän kotoa pois muuttamista.
– En halua muuttaa, isi ja äiti on mulle niin tärkeitä, sanoo edelleen kotona asuva ja jatkuvasti rumpuja paukuttava Välitalo.
Elokuva näyttää kuinka vanhemmat tekevät arkiaskareita kuulosuojaimet korvillaan.
Bändi on nähnyt vappuviikolla ensi-iltansa saavan Kovasikajutun jo monta kertaa.
– Yhdessä kohtauksessa mä pusken vihaa Sami Helteelle. Yleensä en puske vihaa niin paljon, sanoo Pertti Kurikka.
Muuten elokuva on hänen mielestään totta.
– Niinku elokuvastakin ilmenee, niin mun ja Samin välillä, joka on sellainen poliitikko ja töölöläinen, mitä mä taas en ole, vaan kalliolainen, on se ristiriita, kommentoi Kari Aalto.
Kaikkia naurattaa, kun hän alkaa kuvailla elokuvan jalkahoitajaan liittyvää kohtausta.
– Kun asutaan samassa asuntolassa ja ollaan samassa työpaikassa, nähdään niin paljon, että mä suutuin että pitääkö mun Samin kanssa mennä ihan joka paikkaan, Aalto hekottaa.
– Sekin oli musta aika hupaisaa, kun Samilta tippuu urheilukilpailussa housut. Mutta kun Sami näkee meidän asuntolan Velimatin saamassa ykköspallilla palkintoa, mä meen lohduttamaan Samia.
Enimmäkseen Kovasikajuttu naurattaa, mutta välillä itkua on vaikea pidätellä.
Koko bändin voimin käydään ihastelemassa bändin ohjaajan Kalle Pajamaan vauvaa sairaalassa. Pertin puhe vastasyntyneelle ja Karin hiljainen myötätunto Samille hävityn urheilukisan jälkeen osoittavat, että maailmassa on hyvyyttä.
Rakkaus
Sami Helle suosittelee Kovasikajuttua erityisesti ”koululaisille ja nuorille, jotka kiusaavat kehitysvammaisia”.
– Ja poliitikoille ja päättäjille siksi, että ne näkisivät ihan oikeasti mitä meidän elämä on, eivätkä vain oleta. Ne tekevät lakeja ynnä muuta ja olettaa että ne on meille hyväksi ja oikein.
– Vanhemmilleni mä kyllä sanoin, että parempi etteivät mene katsomaan sitä, Helle nauraa.
Tämän jutun kirjoittaja suosittelee elokuvaa esimerkiksi tämän vuoksi:
”Rakkaus on hienoo, makeeta ja upeeta ja mahtavaa ja naiset on ihania ja loistokkaita ja upeita silloin kun ne on hyvällä päällä, mutta silloin kun ne pahalla päällä niin ei juttelusta tai muustakaan tuu yhtään mitään.”
Näin kuvailee Kari Aalto, herrasmiespunkkari, joka suutelee toimittajaa kädelle. Ei ihme, että hänen rakkauselämänsä kukoistaa.
– Se on juuri niin hyvin, kuin isolla miehellä kuuluukin olla.
Hymy on leveä.
Rakkaus on se kaikista sikakovin juttu, punkkarillekin.
Kovasikajuttu. Tuotanto Mouka filmi. Ensi-ilta elokuvateattereissa 4. toukokuuta.
Pertti Kurikan Nimipäivät
Perustettu vuonna 2009 Lyhty ry:n järjestämässä kehitysvammaisten kulttuurityöpajassa. Bändiä on alusta asti ohjannut Kalle Pajamaa, joka toimii nykyään myös sen managerina.
Sanoituksista vastaa Kari Aalto (laulu) yhdessä säveltävän kitaristi Pertti Kurikan kanssa. Sami Helle soittaa bassoa ja Toni Välitalo rumpuja.
Bändi on esiintynyt muun muassa Saksassa, Maailma kylässä ja Kallio kukkii -tapahtumissa, Ilosaarirockissa ja Ruisrockissa sekä viikko sitten sveitsiläisillä elokuvafestivaaleilla. Tänä keväänä se esiintyy Sheffieldissä ja tekee syksyllä kiertueen Norjassa.
Pertti on tykänny punkista yli 30 vuotta, se on punk-hullu.
Julkaissut yhden maxi-singlen ja EP:n sekä EP:n yhdessä punkyhtye Kakka-Hätä 77:n kanssa. Tekeillä on uusi EP.