Silvasti arvelee, että kestävä ruokavalio on kova juttu länsimaiselle ihmiselle.
– Se, mitä haluaisimme syödä ja mitä tarvitsemme pysyäksemme terveenä, ovat kaksi täysin eri asiaa, hän korostaa.
Nykyisen elintarvikejärjestelmän ongelmat ovat Luomuliiton ruokavallankumousseminaarissa Helsingissä perjantaina puhuneen Silvastin mukaan mittavat.
– Tilanne on järkyttävä, kun ylipainon aiheuttamat ongelmat ylittävät aliravitsemuksen ongelmat ja maatalouden ympäristöongelmat ovat valtavia.
Kenellä on oikeus ruokaan?
Uusliberalistisessa taloudessa ruokapolitiikasta vastaa markkinamekanismi. Uskotaan, että sääntelyä ja maataloustukia purkamalla, markkinoita avaamalla ja kilpailua lisäämällä ruokaa tuotetaan yhä tehokkaammin.
Ongelma Silvastin mukaan on se, että oikeus ruokaan syntyy rahan avulla markkinoilla.
– Jos henkilöllä ei syystä tai toisesta ole rahaa, hänellä ei myöskään ole oikeutta ruokaan. Tämä ei voi olla oikein.
Silvasti sanoo, että ruokaa maailmassa tuotetaan niin paljon, että sillä ruokkisi noin 10 miljardia ihmistä. Silti noin miljardi ihmistä on aliravittuja. Nälkäongelma ei Silvastin mukaan häviä, jos tuotantotavoite ei sisällä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ajatusta jakamisesta.
Syöminen on tapa olla maailmassa
Silvasti esitteli Tim Langin ja kahden muun lontoolaistutkijan kehittelemää uudenlaista ruokapolitiikkaa, joka vastaisi 2000-luvun haasteisiin. Heidän lähtökohtansa on se, että koska globaalia elintarvikejärjestelmää ylläpidetään ja uusinnetaan rikkaista teollisuusmaista käsin, ongelma on ratkaistavakin siellä.
Ruokapolitiikan kova ydin Langin ajattelussa on terveyden, ympäristön ja yhteiskunnan muodostama kolmio.
– Ihmisen tapa olla maailmassa on syöminen. Se, mitä ihminen syö, vaikuttaa sekä ympäristön, yhteiskuntaan että terveyteen, Silvasti selvittää uuden ruokapolitiikan perustaa.
Uuden ruokapolitiikan lähtökohtana on Langin mukaan yhä tuotantokeskeisemmän tuotannon sijasta kehittää sosiaalisesti oikeudenmukainen, matalahiilinen, terveellinen ja hyvinvointia aktiivisesti edistävä elintarvikejärjestelmä.
– Nythän elintarvikejärjestelmä pyrkii tuottamaan pääsääntöisesti voittoa, ei välttämättä edes ruokaa, vain voittoa, Silvasti lisää.
Oleellinen rooli on kuluttajalla, jonka tulisi oppia näkemään ruoan, hyvinvoinnin ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden väliset yhteydet.
Ruokahävikki saatava kuriin
Yksi globaalin elintarvikejärjestelmän iso ongelma on ruokahävikki. Arviolta noin puolet koko järjestelmästä menee hukkaan. Hävikkiä tapahtuu ruokaketjun kaikissa kohdissa kylvämisessä, sadon korjuussa, kuljetuksessa, teollisuudessa, pakkaamisessa, kaupassa ja kotitalouksissa sekä ammattikeittiöissä.
Jos väestömäärä kasvaa, tuotantoa pitäisi pystyä kasvattamaan. Silvasti muistuttaa, että tätä ei voida tehdä luontoa enempää vaurioittamatta eikä metsiäkään voida raivata lisää.
– Eli hävikin kuriin saattamien on yksi tärkeä keino.