Jarkko Mänttäri

Annukka Berg näkee KULTU-ohjelmatyön rituaalina ja paperitiikerinä, jossa lupaukset olivat suurempia kuin teot, koska resurssit ja hallituksen poliittinen tuki on ollut riittämätöntä.

Annukka Berg on tutkinut väitöskirjassaan Suomen kestävän kulutuksen ja tuotannon KULTU-ohjelmaa ja siihen liittyvää ohjelmatyötä.

Ympäristöministeriön vetämään laajaan ohjelmatyöhön on viime vuosina osallistunut toista sataa eri tahojen, muun muassa eri hallinnonalojen ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Tutkimus koskee vuosille 2005-2010 hyväksyttyä ohjelmatyötä. Ohjelman uudistamistyö on parhaillaan loppusuoralla.

Berg on väitöstutkimustaan varten muun muassa haastatellut ohjelmatyöhön osallistuneita virkamiehiä.

Berg väittelee 20.4.Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”The Multiple Faces of a Sustainability Strategy – Analysing Finland’s Programme to Promote Sustainable Consumption and Production”.

Ohjelmaväsymystä

– Kansalaistoimijana en ole ylpeä siitä, mitä väitöstutkimukseni perusteella pystyn sanomaan, Berg sanoo. Ohjelmapaperit jäävät hänen mukaansa ”lillumaan hallinnolliseen avaruuteen”.

ILMOITUS

Ohjelmia tehdään niin ahkerasti, että niitä ei ehditä toteuttaa. Haastatteluissa tulikin esille virkamiesten potema ohjelmaväsymys.

Suomella on Bergin mukaan hienoja visioita vaikkapa siitä, miten vuoteen 2025 mennessä päästäisiin talouteen, jossa ei enää ylitettäisi luonnonjärjestelmien kantokykyä. Tällä tiellä on kuitenkin otettu tutkijan mukaan korkeintaan maltillisia askeleita.

Ohjelma ei esimerkiksi lisännyt verotuksen ympäristöpainotteisuutta, vaikka ekologisen verouudistuksen tärkeys korostuikin haastatteluissa.

Rituaalina KULTU-ohjelma kuitenkin Bergin mukaan vahvisti laajapohjaiseen sopimiseen perustuvaa poliittista kulttuuria ja uskoa Suomen kykyyn ratkaista kiperiä haasteita.

Konkreettisia hankkeita jatkossa

Berg toivoo, että ohjelmatyön uudella kaudella mietitään käytännön keinoja kohtuullisen kulutuspolitiikan kehittämiseen. Esimerkkeinä hän heittää Stadin aikapankin, osuustoimintaliikkeen uuden aallon ja hiilineutrauliuuteen pyrkivät viisi kuntaa.

– Ruohonjuuritason kokeilujen ja raa’an tekemisen, yrittämisen ja erehtymisen, ohella tarvitaan poliittista tukea. Esimerkiksi Tanskan uuden hallituksen energia- ja ilmastopolitiikka on osoittanut, että politiikalla on väliä.

Tutkijan yllätykseksi Suomen ohjelmasta löytyi vain yksi ehdotus sääntelystä. Sillä kannustettaan yhteistilojen rakentamiseen tontinluovutusehdoissa – siis varsin pehmeää sääntelyä.

– Sääntely koetaan meillä vanhanaikaisena, vaikka sille voisi olla tilausta, Berg sanoo ja päätyy suosittamaan sääntely käyttöä ohjauskeinona nykyistä laajemmin. Lisäksi hän korostaa kohtuullisuutta ja kasvupakosta vapaata taloutta tukevien politiikkojen kehittämistä.

Tutkimus osoitti Bergin mukaan sen, että talouskasvun tavoite on Suomessa vahva. Näin siitä huolimatta, että lähes kaikki KULTU-ohjelman haastateltavat näkivät kasvuajattelun olevan jollakin tavoin vastakkainen kestävän kehityksen kanssa.

– Tasapainoisempi lähestymistapa vaatisi, että myös kulutuksen kohtuullisuutta edistettäisiin tavalla tai toisella, Berg sanoo.

Työpajoissa syntyi kiinnostavia hankeideoita

Kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelmatyöhön liittyvissä KULTU-työpajoissa viimeisen vuoden aikana kehitellyistä ideoista Berg nostaa esiin muun muassa energialainat. Ehdotuksen mukaan esimerkiksi taloremonttiin voisi ympäristöperusteiden nojalla saada edullista lainaa.

Työpajat ehdottavat myös lähikauppa-autoa, lähityöpiste-pilottia, hyvän syömisen lautasmallia ja parhaan kouluruoan kehityshanketta.

Nämä hankeideat olivat vapaasti käytettävissä, kun ympäristöministeriö käynnisti alkuvuodesta rahoitushauan järjestöjen ja yritysten omille hankkeille. Haku poiki 83 hanketta. Rahoitukseen piiriin valittavat hankkeet tulevat osaksi ohjelmauudistusta. Ohjelmaluonnos valmistuu näillä näkymin toukokuun puoliväliin mennessä.