Suomi on yrittänyt käännytyksiä muun muassa Kongoon ja Iraniin.

Maahanmuuttovirasto linjasi viikko sitten, ettei pelkkä kidutus ole peruste oleskeluluvalle. Viraston mielestä kidutuksen uhri voi joissakin tapauksissa saada suojelua ja hoitoa kotimaansa viranomaisilta. Kidutetuksi joutumisen uhka on myös voinut poistua.

Pakolaisneuvonta ry ja Kidutettujen kuntoutuskeskus pitävät Maahanmuuttoviraston linjausta epäinhimillisenä.

YK:n kidutuksen vastaisen sopimuksen mukaan kidutus on vakava ja tahallinen, epäinhimillisen tai alentavan kohtelun tai rangaistuksen muoto. Kidutus on tahallista fyysisen tai henkisen kivun ja tuskan aiheuttamista.

Suomessa asuu tuhansia kidutuksen uhreja. Suurin osa heistä on saapunut turvapaikanhakijoina valtioista, joissa kidutuksen käyttäminen on yleistä.

Pakolaisneuvonta ja Kidutettujen kuntoutuskeskus toteavat yhteisessä kannanotossaan, että kidutustraumat aktivoituvat herkemmin olosuhteissa, joissa ne ovat tapahtuneet. Vakavista traumoista toipuminen vie vuosia ja kidutuksen uhri tarvitsee hoitoa turvallisissa olosuhteissa. Traumatisoituneen kidutuksen uhrin palauttaminen maahan, jossa häntä on kidutettu, merkitsee usein jo sinällään epäinhimillistä kohtelua.

ILMOITUS

Epäinhimillisen kohtelun kielto on kirjattu sekä ulkomaalaislakiin että useisiin Suomea sitoviin ihmisoikeussopimuksiin. Kiellosta johtuen ketään ei saa palauttaa olosuhteisiin, joissa hän voisi joutua ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi.

Useita täytäntöönpanokieltoja Suomeen

Pakolaisneuvonnan lakimiehet ovat vieneet useita tapauksia YK:n kidutuksen vastaiseen komiteaan (CAT) tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT), koska Suomi olisi palauttanut hakijoita, myös kidutuksen uhreja, ihmisoikeuksia loukkaaviin maihin kuten Iraniin tai Kongoon. CAT ja EIT ovat myöntäneet useita käännytyksen täytäntöönpanokieltoja, vaikka Suomen viranomaiset korkeinta hallinto-oikeutta myöten ovat olleet sitä mieltä, että hakija voidaan palauttaa.

Suurin osa kidutetuista turvapaikanhakijoista tulee valtioista, joissa rikotaan ihmisoikeuksia ja kidutuksen käytöstä on laajasti raportoitu. Kannanoton mukaan päätöksentekijällä ei siten voi olla riittävää varmuutta siitä, että olosuhteet olisivat pysyvästi muuttuneet. Maahanmuuttoviraston päätöksissä arvioidaan myös usein liian positiivisesti kidutetun mahdollisuudet saada asianmukaista hoitoa kotimaassaan.