Helsinki lupaa parantaa yritysten toimintaedellytyksiä strategiassaan. Tavoitteena kun on maailmanluokan liiketoiminta- ja innovaatiokeskus, jonka menestys koituu asukkaiden hyvinvoinnin ja koko Suomen hyväksi.
Muitakin tavoitteita on asetettu, mutta kaupungin porvarijohto kiirehtii komeiden rakennusten pystyttämistä. Luonnonläheinen ympäristö ja asukkaille hyvä kaupunki jäävät turisteja Guggenheim-museon ja ympäristöönsä sopimattoman hotellin varjoon, joiden pitäisi houkutella Helsinkiin lisää ulkomaisia turisteja.
Guggenheimille ja keskustakirjastolle Jussi Pajusen budjetissa on rahaa, joka ei kuulemma vähennä muita palveluita. Vanhusten hoivaan tai terveysasemille ei rahaa riitä, vaan niiden käsketään vähentää kaupungin menoja. Säästökeinoksi tarjotaan asukkaiden siirtämistä yritysten asiakkaiksi.
Kansainvälinen turismi ei ole luontoystävällinen elinkeino.
Guggenheimille tarjotut miljoonat ja sosiaali- ja terveysalan yrityksille maksettavat palvelusetelit parantavat yritysten toimintaedellytyksiä tuntuvasti. Palvelusetelillä sairaat ja vanhukset laitetaan etsimään itse yksityinen tuottaja, jolta kaupungin määrittelemän palvelun saa ostetuksi. Jos kaupunki hankkii samat palvelut yrityksiltä asukkaille, ne pitää aina kilpailuttaa yritysten kesken.
Taidemuseoratkaisua ei ole kilpailutettu, vaan sen ovat valinneet Guggenheimin hallituksessa olevan Carl Gustaf Ehrnroothin ystävä ja kaupungin taidemuseon johtaja Janne Gallen-Kallela-Siren, kaupunginjohtaja Pajunen ja apulaiskaupunginjohtaja Haatainen. Valtuusto siunasi hankkeen arviointiin 2 miljonaa euroa viime vuodelle.
Nyt valmisteluryhmä yrittää vetää satojen miljoonien hyväksymispäätöksen läpi heti. Uusi valtuusto ja sen valitsevat helsinkiläiset eivät pääsisi vaikuttamaan asiaan. Uuden valtuuston sitomiseksi sopimusluonnoksessa on pykälä, jonka perusteella Helsinki joutuisi maksamaan miljoonia sakkoa, jos se luopuisi vaalien jälkeen hankkeesta.
Mutta miksi kaupungin viranhaltijajohto on valmis maksattamaan helsinkiläisillä satoja miljoonia ulkomaisesta taidemuseosta? Miksi ”maailmanluokan” liiketoimintakeskuksen tavoite voittaa tärkeysjärjestyksessä luonnonläheisen ympäristön ja asukkaille hyvän kaupungin tavoitteet?
Taidemuseon puolustajat väittävät sen tuovan työpaikkoja asukkaille ja sitä kautta verorahaa museoon käytettävän verorahan katteeksi. Verotulojen lisäys perustuu ajatukseen, että Helsinkiin tulisi kymmeniä tuhansia lisäturisteja hotelleihin ja museota katsomaan.
Mikä tekee turismipalvelut paremmiksi kuin esimerkiksi kohtuuhintaisten asuntojen lisäämisen? Vuokra- tai asumisoikeustalojen asukkaat tekisivät myös työtä kaupungissa ja maksaisivat veronsa Helsingissä.
Kansainvälinen turismi ei ole luontoystävällinen elinkeino. Mitä rikkaampia turistit ovat, sitä enemmän heidän rahansa aiheuttavat turhaa tuotantoa ja kulutusta. Suomi on muutenkin aivan liian riippuvainen siitä, että muiden maiden asukkaat ostavat suomalaista tuotantoa. Luontoystävällisessä kaupungissa kulutettaisiin nykyistä paljon enemmän lähituotteita, jotka perustuvat kotimaisiin uusiutuviin luonnonvaroihin.
Asukkaille hyvä Helsinki huolehtisi kunnolla niistäkin asukkaista, jotka eivät pysty ostamaan kunnollista asumista ja tarpeellisia palveluja omilla rahoillaan. Hyvässä kaupungissa asukkaat pääsisivät myös päättämään yhdessä, miten nykyisiä kaupungin kouluja, kirjastoja ja taidelaitoksia käytetään eri alueilla monipuolisesti.
Uuden taidemuseon sijasta pitäisi palkata vaikka määräaikaisia kaupunginosataiteilijoita, jotka tekisivät muiden asukkaiden kanssa nykyisistä tiloista ammattilaisten ja eri asukasryhmien yhteisiä toimintapaikkoja.