Pintaa syvemmältä
Unkarin Jobbik on Euroopan vaarallisimpia äärioikeistolaisia puolueita, ei ainoastaan rasistisen ja väkivaltaisen luonteensa vuoksi, vaan myös välillisen vaikutuksensa kautta. Lietsomallaan muukalaisvihalla puolue on houkutellut myös maan suuren oikeistopuolueen, Viktor Orbánin johtaman Fideszin, siirtymään yhä oikeammalle.
Tanskassakin rasistinen puolue on onnistunut muuttamaan maan yleisen mielipiteen ja sitä kautta myös hallitusten linjan maahanmuuttokielteisemmäksi. Tämä on yleinen vaara Euroopassa.
Unkarissa Jobbikin luoman kiihkokansallismielisessä mielipideilmastossa Orbánistakin on tullut kiihkoilija ja tämän tuloksena Fidesz sai todellisen jytkyvoiton viime vuoden huhtikuun vaaleissa. Nyt Orbán on taas pääministeri ja tällä kertaa hän voi kahden kolmasosan enemmistöllään parlamentissa tehdä suunnilleen mitä tahansa haluaa. Ja niin tekeekin.
Julkisen radio- ja TV-alan sekä kansallisen tietotoimiston työntekijät ovat saaneet siirron keskittyneeseen työnantajayksikköön, joka on jo ryhtynyt erottamaan vuohet lampaista.
Alun perin Viktor Orbán oli nuori pitkätukkainen radikaali joka käytti länsimaista popmusiikkia puolueensa vaalitunnuksena ja salli puolueen jäsenyyden ainoastaan alle 35-vuotiaille. Vähitellen hän itsekin varttui, ikäraja poistettiin ja hänen sekä hänen puolueensa mielipiteet porvarillistuivat.
Vaalivoiton jälkeen hän pääsi vuosiksi 1998–2002 johtamaan maan hallitusta, István Csurkan äärioikeistolaisen ja avoimesti antisemiittisen MIÉP-puolueen tuella. Kausi sujui ilman suuria skandaaleja, mutta Orbán näytti jo tässä vaiheessa väheksyvänsä parlamenttia, jonka istuntoja harvennettiin. Seuraavissa vaaleissa Fidesz hävisi.
Nyt Orbán ilmeisesti, ollessaan uudestaan pääministerinä, on päättänyt vahvistaa valtansa kaikin mahdollisin keinoin. Hän on vasta 48-vuotias ja ilmeisesti haluaa hallita vielä pitkään. Hän seuraa aikansa ja tietää median vallan. Samalla hän on kuitenkin sen verran vanhanaikainen, että hän käyttää piiskaa eikä porkkanoita median ohjaamiseksi. Hän antoi säätää uuden medialain, joka antaa uudelle medianeuvostolle ennen näkemättömän laajat valtuudet. Laki on hyvin perusteellinen, käsittäen 228 pykälää ja 175 painosivua.
Alun perin säädetyn lakitekstin mukaan neuvoston on valvottava, että kaikki mediat – bloginpitäjiä myöten – noudattavat ”tasapuolisuutta”. Tämän käsitteen määrittelee yksipuolisesti neuvosto itse, kaikki neuvoston jäsenet ovat Fideszin nimittämiä. Puheenjohtaja on peruskoulun musiikinopettaja, joka on tullut tunnetuksi lähinnä Orbánin tiukkana kannattajana, media-alalla hän on ainoastaan toiminut pornolehden päätoimittajana. Toisaalta hallitus on antanut neuvostolle tehtäväksi rajoittaa seksin, väkivallan ja alkoholin esiintymistä mediassa.
EU ei hyväksynyt ilmaisuoikeuden valvontaa jäsenmaassaan tässä laajuudessa, vaan pakotti Unkarin hallituksen rajaamaan sitä sähköisille viestimille. EU:n onnistui lieventämään lakia myös parissa muussa kohdassa vedoten Unkarin hyväksymiin EU-lakeihin ja ihmisoikeussopimukseen. Neuvosto voi edelleenkin tuomita valtavat sakot – yli 700 000 euroa sähköisten viestimien ja 90 000 euroa painettujen ja netissä julkaistujen lehtien kohdalla. Tällainen uhka pitää useimmat viestimet ja yksittäiset journalistit hallituksen määräämällä kapealla polulla.
Neuvostolla on laaja valta, se myöntää sähköisille viestimille niiden toimiluvat ja voi myös peruuttaa ne. Se voi myös vaatia journalisteilta heidän käyttämien lähteiden paljastamista, ”jos kansallinen turvallisuus näin vaatii”.
Julkisen radio- ja TV-alan sekä kansallisen tietotoimiston työntekijät ovat saaneet siirron keskittyneeseen työnantajayksikköön, joka on jo ryhtynyt erottamaan vuohet lampaista. Monet sadat toimittajat ovat saaneet potkut, varsinkin politiikan alalla toimineet. Joku on kuvannut tätä ruohonleikkurin ajamiseksi median kentällä. Erääksi pomoksi tähän yksikköön nostettiin nuori TV-toimittaja, joka oli leimannut Unkarin medialakia EU-parlamentissa arvostellutta Daniel Cohn-Benditiä pedofiiliksi väärentämällä erästä arkistopätkää.
Jotta tämä mediavalta varmasti säilyisi, neuvoston jäsenten toimiajaksi on säädetty yhdeksän vuotta – he siis pysyvät paikoillaan myös seuraavan hallituksen aikana.
Sama ajattelu toistuu myös uudessa perustuslaissa, joka tuli voimaan keväällä. Se antaa Fideszille mahdollisuuden nimittää kannattajiaan keskeisille paikoille, esimerkiksi budjetin käyttöä valvovaan neuvostoon, pitkäksi aikaa yli vuonna 2014 päättyvän vaalikauden.
Saksalainen TV-kanava ARD kommentoi perustuslakia hyvin kriittisesti: ”Perustuslaillisuus on suurelta osin lakkautettu, tulevat vaalit ovat käytännössä turhia, media pakotetaan kuuliaisuuteen, samoin teatterit ja museot ja kaikki muu joka voisi vaikuttaa kansakunnan kulttuuriin. –– Tässä tilassaan Unkari ei enää kuulu EU:hun. Se on Euroopalle häpeäksi.” Unkarissa uuden suunnan vastustajat ovat jo ryhtyneet puhumaan maastaan Orbánistanina, siis Keski-Aasian maiden tapaisena puolidiktatuurina.
Perustuslain ensimmäinen sana on Jumala ja kohta sen perässä seuraa ”pyhä kruunu”. Orbán esiintyy mielellään Jumalan ja pyhän kruunun edustajana Unkarissa ja sen ulkopuolellakin. Perustuslain mukaan Unkarin valtio edustaa kaikkia unkarilaisia, myös muualla asuvia, ja heistä kaikista voi tulla Unkarin kansalaisia.
Süddeutsche Zeitungin mukaan ”perustuslaki heijastaa ideologista ja etnistä, sekä ulos- että sisäänpäin kääntynyttä suvaitsemattomuutta. Jotkut muistavat sotien välisen Euroopan fasistista retoriikkaa. Naapurimaissa taas muistetaan vanhan Unkarin kulttuurinen ylimielisyys ja valta.”
Tämä ylimielisyys herätti vuodenvaihteessa kohua EU:n piirissä kun Unkari juhlisti puheenjohtajakautensa levittämällä Euroopan neuvoston kokouspaikalle Brysselissä valtavan maton joka esitti Unkarin vuoden 1848 rajat, joiden sisälle silloin mahtuivat laajat, nykyisin naapurimaille kuuluvat alueet.
Ei ihme, jos Brysselissä kysytään, mihin tämä yltiökansallismielisyys ja yhden puolueen (tai yhden miehen) valta vielä voi viedä. Myös Jobbik on vahvasti vaikuttanut tähän prosessiin.
Tanskan kansanpuolue, toimiessaan oikeistohallituksen tukipuolueena, onnistui, ei ainoastaan tiukentamaan maan ulkomaalaispolitiikkaa, vaan ennen kaikkea muokkaamaan perusteellisesti maan yleistä mielipidettä. Tänä vuonna valtaan tullut sosialidemokraattisenemmistöinen hallitus ei uskalla lieventää tätä linjaa. Jos, ihmeen kautta, liberaalit ja sosialistit pääsisivät valtaan Unkarissa, muukalaisvihainen linja tuskin voisi muuttua.