”Täytyy ihmetellä, minkälaista turvallisuutta me Natosta voisimme saada. Venäjällä ei todellakaan ole syytä uhata naapureitaan sotilaallisesti, mutta jos siellä tapahtuisi jotain aivan ihmeellistä, olisi Suomi viimeinen kohde, johon uhka kohdistuisi. Ainakin niin kauan kun emme ole Natossa.”
Liittoutumista pohtii kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen erityisavustaja Jussi Saramo blogikirjoituksessaan, jonka innoitti Helsingin Sanomien ”epätoivoinen” Nato-hehkutus. Lehden julkaiseman mielipidetiedustelun mukaan suomalaisten Nato-kannatus on pudonnut ennätyksellisen alhaiselle tasolle.
Saramo pohtii Venäjän ja Naton mahdollisia yhteentörmäyksen kohteita. Esimerkiksi naapurinsa Kiinan ja Nato-maiden kanssa se kamppailee Kaukasuksen luonnonvarojen hallinnasta.
”Alueen jännitteitä kuvaa mm. Naton tukeen luottaneen Georgian hyökkäys Venäjän tukemaan Etelä-Ossetiaan ja Venäjän raju vastaisku, joiden silloinen Suomen ulkoministeri Alexander Stubb sanoi dramaattisessa 080808-puheessaan muuttaneen maailmanpolitiikan pysyvästi.”
”Silloin Stubb kehui Naton laajentumista ja kehotti Suomea harkitsemaan jäsenyyttä sen lisäksi, että yhteistyötä lisätään. Epäselväksi jäi, miksi Stubb haluaa tuoda Kaukasuksen konfliktin meidän rajoillemme ja miten se lisäisi turvallisuuttamme”, Saramo toteaa.
”Norja ei luota Naton apuun”
Vuonna 2008 Stubb arveli myös, että Naton 5. artikla eli yhteinen puolustus kokisi jonkinlaisen renessanssin.
”Minä en näe syitä uskoa, että Nato muuttuisi hyökkäysliitosta puolustusliitoksi. Tätä tukee myös Norjan puolustusministeriöstä vuotanut arvio, jonka mukaan Norja ei voi luottaa sotilasliitto Naton apuun, jos se joutuu vakavaan selkkaukseen Venäjän kanssa”, kirjoittaa Saramo.
Absurdeimmillaan Naton kartta on hänen mielestään Kaakkois-Euroopassa. Siellä konkurssiin ajettu Kreikka käyttää ison osan lainoistaan varustautuakseen toista Nato-maata Turkkia vastaan.
Nöyristelystä toiseen
Saramo toteaa, että toisen maailmansodan jälkeen enemmistö suomalaispoliitikoista nöyristeli Neuvostoliiton johtoa. Varsovan liiton miehittäessä Tshekkoslovakian vuonna 1968 vain laitavasemmisto tuomitsi sen.
”Sitä en kuitenkaan ole koskaan ymmärtänyt, miksi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen monet alkoivat nöyristellä ainoana jäljellejäänyttä supervaltaa Yhdysvaltoja. Selvimmin tämä on näkynyt halussa tukea Yhdysvaltain voimapolitiikkaa ja sen käsikassaraa Natoa.”
”Toisella puolen maapalloa sijaitsevalla Yhdysvalloilla ei ole Suomelle juurikaan tarjottavaa. Se menettää jatkossakin asemiaan sekä talouden että poliittisen johtopaikan suhteen. Ainoastaan asevoimilla se on yhä supervalta, mutta lähihistoriasta voidaan huomata, että sekin mahti on kovin rajallista”, Saramo kirjoittaa.