Vanha nimikejako kasvattaa vieläkin palkkaeroa

Neljän vuoden kuluttua palkkaeron pitäisi olla enää 15 prosenttia. Nyt se on 18 prosenttia. Edes työn vaativuuden arviointi ei ole tuottanut toivottuja tuloksia, käy ilmi tiistaina julkistetusta Tasa-arvoa palkkaukseen -raportista.

– Oikeus palkkatasa-arvoon ei voi olla kiinni eri sopimuksista tai eri ammateista. Tarvitaan yksi työn vaativuuden arvioinnin kehikko, ainakin organisaation tasolla, samapalkkaisuusohjelman johtoryhmän puheenjohtaja, tohtori Pentti Arajärvi totesi Tasa-arvoa palkkaukseen -hankkeen päätösseminaarissa Espoossa.

Työn vaativuuden arviointia pidetään yhä parhaimpana keinona lisätä miesten ja naisten palkkatasa-arvoa. Miesten ja naisten palkkojen tulisi olla samat samasta tai samanarvoisesta työstä, kun työsuoritus on yhtäläinen.

Raportissa selvitettiin 18 eri organisaation peruspalkkoja ja tasa-arvon toteutumista palkkauksessa. Tuloksista kävi ilmi, että entinen ammattinimikejako on vaivihkaa siirtynyt työn vaativuuden arviointiin.

Neuvotteluasema näkyy palkoissa

Myös eri henkilöstöryhmien neuvotteluasema näkyi palkoissa. Kyse ei välttämättä ole ammattiliiton koosta, vaan neuvotteluasemasta tai ammattiryhmän asemasta työpaikalla.

ILMOITUS

Tasa-arvoa palkkaukseen -hankkeen erityisasiantuntija Tapio Wallin Aalto-yliopistosta huomautti, että miehillä ja naisilla vaikutti olevan paikoin jopa eri palkkamaailmansa. Esimerkiksi kunta-alan teknisten sopimuksessa on yleissopimusta enemmän liikkuvia ja harkinnanvaraisia palkanosia. Ne nostavat miesten palkkoja.

Tutkituissa organisaatioissa työn vaativuuden arvioinnista oli varsin usein tehty hyvin moniosainen. Niinpä se oli koettu vaikeaksi, ja kaikki samalla ammattinimikkeellä olevat oli laitettu lopulta samaan palkkaluokkaan.

– Työn vaativuuden arvioinnin mittaristoa pitää kehittää koko ajan ja suhtautua siihen kriittisesti, projektipäällikkö Virpi Liinalaakso patisti.

Toisinaan työn vaativuuden arvioinnin mittareissa oli sellaisia osioita, joita ei työpaikalla tarvittu. Työntekijöillä ei käytännössä ollut edes madollisuutta täyttää kriteerejä. Joillakin työpaikoista kriteerejä oli vain kolme, joten järjestelmä ei ottanut huomioon todellista työn vaativuutta.

Jopa tuhannen euron ero

Tutkituissa organisaatioissa miesten ja naisten selittämätön palkkaero oli peräti 13 prosenttia. Yksittäistapauksissa miehen ja naisen palkkaero saattoi olla jopa tuhat euroa kuukaudessa, vaikka tehtävä, vaativuus ja työsuoritus olivat samat.

Kolmivuotisessa projektissa organisaatioiden palkkarakenteita yritettiin tasa-arvoistaa. Ainoastaan yksi organisaatio 18:sta suostui muokkaamaan työn vaativuuden arviointijärjestelmäänsä. Useimmiten lisättiin tiedonkeruuta ja korjattiin henkilökohtaisen palkanosan perusteita.

Tutkimuksessa oli mukana kolme kirkon, kolme valtion ja kuusi kunta-alan organisaatiota sekä seitsemän pk-yritystä.