Matti Ronkainen

Lieksa ponnahti loppukesästä otsikoihin suomalaisen rasismin uutena tukialueena. Ihan niin huonosti asiat korpikaupungissa eivät ole. Lieksassa tehdään paljon työtä ulkomaalaistaustaisen väen parissa. Vihan ilmauksiin on pyritty puuttumaan niitä vähättelemättä. Tie eteenpäin on vain mutkikas ja pitkä.

Lieksassa puolitoista vuotta asunut afgaanipakolainen Ferosali käy säännöllisesti Reunatien Virikesopessa. Hän tekee siellä läksyjä, käy netissä, mutta ennen muuta haluaa puhua suomea.

Nuori mies haaveilee pääsevänsä uudessa kotimaassaan yliopistoon ja paneutuu siksi huolella peruskouluopintoihinsa.

Virikesoppi on sen ainoan työntekijän Pirkko Leinosen idea. Rahoittajana on kaupungin sosiaalitoimi. Virikesoppi toimii kerrostaloyksiössä ja on avoinna tiistaista perjantaihin kello 13–17. Toiminta käynnistyi maaliskuussa.

Seinustalla on kaksi ompelukonetta ja saumuri, nurkassa tietokone. Tilassa on sohva ja muutamia tuoleja, pöytä ja penkit. Soppeen kuuluu pieni keittiö ja parveke.

– Pienihän tämä on, mutta pääsemme pian muuttamaan isompaan. Joka päivä täällä käy niin maahanmuuttajia kuin paikallisia. Tämä on sellainen matalan kynnyksen kohtaamispaikka ja osoittautunut tärkeäksi varsinkin yksinäisille. Täällä näkee, onko kävijällä kaikki hyvin, Leinonen kertoo.

ILMOITUS

– Ei Lieksassa asiat ainutlaatuisen huonosti ole. Paljon on hyvää työtä, toteaa monessa mukana oleva pitkäaikainen valtuutettu Irma Nykänen (vas).

Hän pitää valitettavana, että vihapuhetta kuulee myös valtuustossa – eikä vain perussuomalaisten, vaan myös demarien ja keskustan ryhmissä. Nykäsen mukaan koventunut ilmapiiri on ulottunut Lieksassa kaupunginhallitukseen, jossa liian moni suhtautuu nihkeästi kotouttamiseen ja sen edellyttämiin toimiin.

– Kotouttamisen parissa työskentelevät tekevät työtään alimitoitetuilla resursseilla ja kovassa paineessa, eikä sitä helpota kylillä levitetyt puheet maahanmuuttajien hyysäämisestä.

Lue koko reportaasi Lieksasta perjantaina 2.12. ilmestyneestä Kansan Uutisten Viikkolehdestä.