Silvia Aedo jännitti torstaina kotonaan Tampereella, miten käy hänen miehelleen Hugo Marchantille, kun tämä jo toistamiseen vuorokauden sisällä pyrki Chileen.
Ensimmäisellä kerralla keskiviikkona vain tytär Javiera Marchant pääsi maihin. Hugo Marchant käännytettiin Buenos Airesiin Argentiinaan.
Torstaina iltapäivällä Suomen aikaa hän lensi sitten uudestaan kohti toista kotimaataan. Santiago de Chilen lentokentällä hänen tuloaan odottamassa ja maahan pääsyä tukemassa oli noin 50 Loppu maastakarkoitukselle -ihmisoikeusliikkeen edustajaa.
Alkuillasta ei vielä tiedetty, onnistuiko Marchant toisella yrittämällä.
Toiveikas tytär
Torstaina isänsä lennon saapumista Santiago de Chilen lentokentällä odottanut Javiera Marchant oli toiveikas.
Hän kertoi, että Chilen eduskunnan ihmisoikeusneuvosto oli keskiviikkona käsitellyt hänen isänsä hakemusta ja päätyi yksimielisesti vaatimaan ensinnäkin sitä, että Marchantin pitää saada inhimillisistä syistä lupa saapua maahan ja olla siellä kahdesta neljään viikkoon.
– Ja mikäli näin ei voida heti päättää, isän pitäisi neuvoston mielestä antaa ainakin odottaa päätöstä lentokentällä kansainvälisellä alueella.
Sisäministeriö kuitenkin hylkäsi ensimmäisellä kerralla molemmat vaatimukset ja teki käännytyspäätöksen.
Javiera toivoo, että neuvoston yksimielinen päätös tuottaa toisella yrityksellä tulosta, koska oikeusprosessia maassa oleskelusta ei nyt tarvitse aloittaa alusta.
– Ajallisesti ja byrokraattisesti on paremmat mahdollisuudet ehtiä saada toivottu päätös.
Sata kohtalotoveria
Marchant karkotettiin Chilestä, koska hän taisteli Pinochetin diktatuuria vastaan.
Hän lähti ensimmäisen kerran maanpakoon vallankaappauksen vuonna 1973, koska hän ei suostunut palaamaan armeijaan, vallankaappauksen kätyriksi ja tappamaan oman maansa kansalaisia.
Kahdeksan vuotta myöhemmin hän palasi maanalaisesti takaisin ja taisteli ihmisoikeuksista vastarintaliikkeen riveissä. Vuonna 1983 hänet pidätettiin. Alkoi lähes 10 vuotta kestänyt poliittinen vankeus.
Myös vaimo Silvia Aedo oli tuolloin muutaman kuukauden lasten kanssa vankilassa. Pois päästyään perhe taisteli vuosia poliittisten vankien vapauttamisen puolesta. Osa vapautettiin sitten kotimaahan. Osa sai karkotuksen.
Eri puolilla maailmaa on Aedon arvion mukaan tällä hetkellä noin sata karkotustuomion saanutta, joilta yhä on estetty pääsy maahan.
Ikävä synnyinmaahan
Silvia Aedo kertoo, että pariskunnan ikääntyminen on tehnyt Chileen pääsyn entistä tärkeämmäksi.
– Me olemme todella kiitollisia Suomessa kohtaamastamme solidaarisuudesta. Mutta olemme pian 60-vuotiaita eikä Hugo ole koskaan vuoden 1992 jälkeen ollut Chilessä.
Aedo kertoo, että on tullut aika pohtia, missä he jatkossa asuvat, Suomessa vai Chilessä. Lapsista yksi on palannut Chileen. Suomessa pariskunnalla on jo kolme lastenlasta.
– Meille tämä asia on hyvin tärkeä. Hugolla pitäisi olla oikeus päästä katsomaan, millaista Chilessä on nyt. Onhan Chile hänen synnyinmaansa.
Häpeällistä Chilelle
Javiera Marchant pitää isänsä kohtelua pöyristyttävänä ja häpeällisenä Chilen valtiolle.
– Diktatuuri on tuomittu moneen otteeseen. On todettu, että täällä on tehty rikoksia ihmisoikeuksia vastaan ja totuuskomission raportissa näkyy selvästi, että isääkin kohtaan tehtiin ihmisoikeusrikkomuksia, muun muassa kidutettiin.
Tämän vuoksi Javiera ei näe mitään syytä, miksi hänen isältään voitaisiin evätä vapaus valita, haluaako hän asua Chilessä vai Suomessa tai vapaus käydä Chilessä tapaamassa ystäviään ja sukulaisiaan.
Javiera itse aikoo jäädä maahan, vaikka isä käännytettäisiin toistamiseen.
– Tulin kaivelemaan arkistoja, tekemään haastatteluja ja taltiomaan isän tapausta, koska tarkoitukseni on kirjoittaa tästä kirja, kertoo Javiera Marchant, joka on saanut hankkeelleen apurahan Majaoja-säätiöltä.