Pitäjänmäen eli Pitskun kulttuurikirkosta se alkoi. Maanantaina 24. lokakuuta klo 19.00 Da Capo -sarjan osa IV. Kumouksen kärjessä palavasydämiset Pasi Eerikäinen, viulu ja Emil Holmström, piano. Vallankumoushymninä soi Bela Bartokin sonaatti viululle ja pianolle.
Miten niin vallankumous? Tämähän oli kulttuuri(vallankumouksen)kirkon Da Capo -sarjassa jo neljäs osa. Vastaus: vallankumous alkaa jokaisen osallistujan päässä, ja sydämessä tietysti juuri silloin, kun hän hyppää vallankumouksen veturiin mukaan. Vallankumouksessa toteutus on se, joka on uusi, ennen kuulumaton. Niin aina on.
Maanantai-illan pimeässä Pitskun kulttuurikirkkoon tepsuttelee väkeä sieltä täältä. Kodikkaaseen saliin kertyy runsaan kahdenkymmenen hengen joukko. Juhla alkaa. Innostuneet ja soitolleen hehkuvat, alkuun lähes ujot, nuoret taiturit soittavat viululla ja pianolla tosi haastavan kahdenkymmenen minuutin mittaisen sonaatin. Bartok ei ole helpoimmasta päästä. Eka kerta haastaa kuulijan.
Sitten pidetään hengähdystauko ja nautitaan teetä ja pipareita. Kun teet on juotu, alkaa keskustelu kuullusta. Yleisö kuvaa tunnelmiaan. Soittajat kertovat kahden kuukauden mittaisesta harjoittelujaksosta.
Puhutaan sonaatin herättämistä tunteista, soittajat kertovat kappaleen rakenteesta, palaavat esimerkein jo soitettuun, kertovat Bartokista ja hänen tavastaan kirjoittaa ja merkitä tiukkoja tempomerkintöjä. Sekä yleisön että soittajien innostus on käsin kosketeltava. Mennään yhdessä sanoin ja tunnelmin Bartokin maailmaan. Bela taisi olla aika vallankumouksellinen itsekin?
Keskustelun jälkeen – ja tässä on vallankumouksen sielu – soitetaan sonaatti toisen kerran! Korvat aukeavat. Tarkoitus avautuu. Sonaatti onkin aivan erilainen. Toinen kerta toden sanoo. Upea ilta. Kaikki klassiseen musiikkiin perinteisesti liittyvä pönötys on poissa. Onko kamarimusiikki tulossa uudelleen kamareihin? Vapise Kuhmo tai ota esimerkkiä Pitskun kulttuurikirkosta.
Vallankumous jatkuu marraskuun puolelle. Se jatkuu arjessa. Seuraava Da Capo on 21.11. klo 19. Musiikkia Lanquedocista eli pianisti Maija Parko soittaa Deodac de Severacin teoksia. Mieti, oletko lipunkantaja ja kotkansydäminen tiennäyttäjä. Kenen joukoissa istut?