Irja Samoil

Jopa päiväkotien ammattilaiset leimaavat joskus lapsen pahaksi. Siinä lähtölaukaus Anna Krogeruksen Paha lapsi -näytelmälle.

Kirjailija-ohjaajapari Anna Krogerus ja Eero-Tapio Vuori tekevät ainakin tällä erää viimeisen yhteistyönsä Kajaanin kaupunginteatterissa. Teatterin kirjailija-dramaturgina vuodesta 2005 toimineen Krogeruksen uusi näytelmä Paha lapsi saa ensi-iltansa tänään Sissilinnan näyttämöllä.

Ensi kesänä Vuori aloittaa Teatterikorkeakoulun ohjaajantyön lehtorina Helsingissä ja Krogerus jättäytyy vapaaksi kirjailijaksi.

Paha lapsi -näytelmän alaotsikoksi Krogerus on antanut Viattomuuden puolustus. Se on Eetu Lintunen -nimisen pojan selviytymistarina. Eetun vaiheita seurataan kolmivuotiaasta murrosikäiseksi. Näytelmän kertoja on Eetu ja näkökulma on alusta loppuun lapsen.

Krogerus haluaa muistuttaa, miltä tuntuu olla lapsi, sillä lapsen elämästä päättävät aikuiset unohtavat sen liian usein.

Eetu Lintusen roolissa nähdään Mika Silvennoinen.

ILMOITUS

Varhaiskasvattaja
antoi aiheen

Näytelmän työprosessi oli pitkä. Aiheen siihen antoi kajaanilainen varhaiskasvattaja Arja Koskimies jo vuonna 2007, kun Vuori ja Krogerus työstivät Tulevaisuus-yhteisöteatteriesitystä ja tapasivat työprosessin kuluessa monia kajaanilaisia.

Koskimies kertoi tuolloin kuulevansa työssään päiväkodeissa liian usein jopa ammatti-ihmisten sanovan jotakin lasta pahaksi tai ilkeäksi. Aikuisilta tuntui puuttuvan ymmärrystä siitä, ettei lapsi ole koskaan paha, vaan hänen käytöksensä kumpuaa vuorovaikutussuhteista, joissa hän elää.

Krogerus tarttui aiheeseen. Omien lasten syntymät äitiyslomineen kuitenkin siirsivät produktion pariinkin otteeseen.

– Luulen, että ajoitus meni juuri oikein näin, Krogerus sanoo nyt.

– Tämä näytelmä oli parempi kirjoittaa vasta, kun tietää jotakin vanhemmuudesta myös oman kokemuksen kautta.

Valta ja vastuu
on aikuisella

Näytelmä zoomaa siihen, miltä tilanne särkyvässä perheessä ja sittemmin uusperheessä elävästä lapsesta tuntuu. Lapsen kokemus on keskiössä ja näyttämöllä asetutaan sen puolelle, jolla ei näyttämön ulkopuolella ole lainkaan valtaa.

Aikuisen ja lapsen välistä suhdetta Krogerus pitää yksiselitteisenä.

– Aikuisella on kaikki valta ja kaikki vastuu. Aikuisuus on pahasti hukassa, jos aikuinen alkaa syyttää lasta oman elämänsä ongelmista. Aikuisuus on hukassa myös silloin, kun aikuisten ”oma elämä” vie kaiken ajan ja energian ja lapset hylätään tietokoneen ja telkkarin kasvatettaviksi.

– Mutta kysymys on myös yksilön sisäisestä valtarakenteesta: Saako aikuisen sisällä asuva lapsi koskaan ääntään kuuluville? Onko meissä tilaa omalle viattomuudellemme ja herkkyydellemme, sille mitä olimme aivan alussa? hän kysyy.

Lopullinen teksti improvisaatiota

Ennen näytelmän kirjoittamista Anna Krogerus teki lapsuuden vaikeisiin kokemuksiin liittyviä syvähaastatteluja. Sitten hän kirjoitti Eetu Lintusen tarinan proosamuodossa. Tässä meni yksi talvi.

– Halusin tehdä näytelmän uudella tavalla. Nautin kokonaisen maailman rakentamisesta tekstinä, runsaista yksityiskohdista ja niin edelleen. Näytelmän kirjoittaminen on kuitenkin aina enemmän poistamista ja rivien väliin jättämistä. Kokonaisuus syntyy vasta kun teksti lihallistuu näyttämölle.

Nyt lihallistuminen tapahtui syksyn mittaan Krogeruksen proosatekstin pohjalta. Harjoitusprosessin alkuvaiheessa kirjailija oli läppärinsä kanssa näyttämön sivulla ja kirjoitti kohtauksia sitä mukaa ylös, kun niitä proosan pohjalta improvisoitiin. Uusi näytelmäteksti syntyi materiaalia muokkaamalla, järjestämällä ja uudestaan järjestämällä.