Jarmo Lintunen

Liikepankit turvattaisiin, sijoituspankit saisivat selvitä itse Anna Kontulan mallissa.

Kansanedustaja Anna Kontula (vas.) ehdottaa pankkilaitoksen pilkkomista kolmeen osaan: reaalitalouteen kytkeytyviin liikepankkeihin, imaginääritaloudessa operoiviin sijoituspankkeihin ja vakuutussektoriin.

Näistä liikepankkien toimintaedellytykset turvattaisiin julkisesti, koska toimiva pankkilaitos on yhteiskunnan perustoimintojen kannalta välttämätön. Sijoituspankkien sen sijaan pitäisi puhdistaa taseensa itsenäisesti roskalainoista ja kantaa riskinsä ilman julkista tukea.

Tuesta vastikkeellista

– Pankkitoiminnan pilkkominen ei ratkaise koko ongelmaa, mutta se tekee mahdolliseksi yhteiskuntien pyörittämisen kannalta välttämättömän pankkitoiminnan turvaamisen huomattavasti nykyisiä laskelmia halvemmalla, Kontula toteaa torstaina julkistamassaan ehdotuksessa.

Liikepankin turvautumisen verovaroin toteutettuun pääomitukseen tulee Kontulan ehdotuksen mukaan johtaa pankkien julkiseen omistukseen tai osaomistukseen.

USA:n lamalääke voimaan

Anna Kontulasta on sääli, ettei tästä vaihtoehdosta ole Suomessa käyty keskustelua.

ILMOITUS

Kyseessä on niin sanottu Glass–Steagall-malli, jota monissa Euroopan maissa pohditaan vakavasti. Syksyn mittaan sitä ovat kannattaneet muun muassa IMF:n pääjohtaja Christine Lagarde, Ranskan entinen pääministeri Michel Rocard ja Saksan sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Sigmar Gabriel.

Glass–Steagall-malli oli Yhdysvalloissa vuonna 1933 voimaan astunut laki, jolla välillisistä rahoituspalveluista vastaavat pankit erotetaan sijoituspankeista siten, että porrastus estää talletuksilla keinottelun. Laki säädettiin vastauksena 1930-luvun suureen lamaan ja se purettiin republikaanien aloitteesta vasta 1999.

Vuonna 2008 alkaneen rahoitusmarkkinakriisin jälkeen malli on noussut uudelleen keskusteluun.

Rahamarkkinavero käyttöön

Anna Kontula kertoo valmistelleensa mallin yhdessä taloustieteilijöiden kanssa. Pankkien pilkkomisen lisäksi siinä säädettäisiin myös rahamarkkinavero kaikelle rahan kaupalle sekä annettaisiin valtioille ainakin väliaikainen oikeus lainoihin Euroopan keskuspankilta, joko suoraan tai eurovaltioiden perustaman valvontaelimen kautta.

– Suora keskuspankkirahoitus turvaisi hallitun korkopolitiikan ja vähentäisi valtioiden riippuvuutta markkinoiden ehdoilla määräytyvistä koroista. Nykytilanteessa valtiot voivat saada keskuspankkirahoitusta vain liikepankkien kautta. Vaikka näiden korkeilla koroilla on terveellinen lainanottoa hillitsevä vaikutus, tietyn velkaantumisasteen jälkeen ne pikemminkin syventävät valtioiden velkakierrettä, Kontula perustelee.

Velkavaltioilla itsellään vastuu

Kontulan mukaan kriisin ytimessä olevien valtioiden ylivelkaantuminen pystytään ratkaisemaan vain poliittisella prosessilla, jossa velkavaltiot uudelleenmäärittelevät tulonsa, menonsa ja näiden välisen tasapainon ehdot.

– Tuettavan pankkitoiminnan kohtuullistaminen, rahan kaupan hillitseminen ja rahamarkkinaveron tuotot kuitenkin helpottavat kansantalouksien tasapainottamista ilman hyvinvointirakenteiden alasajoa, hän perustelee ehdotustaan.

Aiheesta muualla verkossa

Anna Kontulan malli laajemmin