Sirpa Koskinen

Juha Suoranta korostaa yhteisöllistä vastuutamme. Sen pitäisi ulottua myös vastaanottokeskusten seinien sisään.

Juha Suorannan juuri ilmestyneen Vastaanottokeskus-kirjan tärkein viesti on se, että elämme samassa maailmassa turvapaikanhakijoiden kanssa. Siksi heitä ei saa eristää muusta yhteiskunnasta, kuten nyt tapahtuu.

Suoranta kummeksuu Suomi suomalaisille -uhoa, jossa unohtuu, että olemme yksi globaalin talouden toimija, ”syvällä ketjussa”. Räikeimmillään tämä näkyy Suorannan mukaan niissä tapauksissa, joissa suomalaisyritykset ovat rajojemme ulkopuolella olleet tuhoamassa paikallisen väestön elinolosuhteita, ja siten aiheuttamassa pakolaisuutta.

Elämä pois hallinnasta

Elämme samassa maailmassa turvapaikan-hakijoiden kanssa. Siksi heitä ei saa eristää muusta yhteiskunnasta.

Vastaanottokeskus-kirja antaa äänen turvapaikanhakijoille. He kuvailevat koskettavasti arkeaan, jonka ytimessä on odottaminen ja epävarmuus.

Turvananojat on eristetty suomalaisesta yhteiskunnasta ja jopa omasta elämästään. Heiltä on välineet elämänsä hallintaan. Itsemääräämisoikeuden menetystä vahvistavat lukitut ovet ja työntekijöiden harjoittama kontrolli.

Suoranta viittaa ranskalaisfilosofi Jacques Ranciéreen, jonka mukaan valtiot hallintavaltansa varjolla harjoittavat ”kylmää rasismia”. Koska valtiot eivät juurikaan pysty eivätkä haluakaan vastustaa pääoman vapaan liikkeen tuhovaikutuksia, ne tyytyvät kontrolloimaan ihmisten liikkumista. Sen ne perustelevat kansalaistensa turvallisuudella, jota muukalaiset muka uhkaavat.

ILMOITUS

Todellisuudessa turvananojat eivät ole mikään uhka.

– Suomen kaltaista hyvinvointivaltiota ei mitenkään hötkäytä se, jos turvananojia kohdellaan inhimillisesti. He eivät ole syypäitä siihen, että meillä kasautuvat pääomat ja huono-osaisuus, Suoranta muistuttaa.

Juha Suoranta: Vastaanottokeskus. Into-pamfletti 2011.Juha Suorannan laajempi haastattelu ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 21.10.