Muutaman vuoden vellonut finanssikriisi on nostanut veroparatiisit tikunnokkaan.
Niistä eivät enää puhu pelkästään kansalaisjärjestöt tai hampputukkaiset hipit, vaan myös maltilliset poliitikot vasemmalta oikealle. Syy on selvä: läntisen maailman maat velkaantuvat kilpaa. Verotuloille olisi kova tarve.
Muutoshalukkuutta alkaa esiintyä myös liike-elämän piiristä. The Economist -lehdessä (15.10.) huomautettiin, että veroparatiisi-ilmiö ei poistu tai muutu, jollei bisnesmaailman ajattelutapa muutu.
Muutos voisi Economistin mukaan lähteä suurista eläkerahastoista, joissa esiintyy yhä enemmän halukkuutta eettiseen sijoittamiseen. Niissä kysellään yhä voimakkaammin, mitkä ovat veroparatiisien kautta tapahtuvan sijoitustoiminnan maineriskit. Juuri maineriski saattaa olla käänteentekevä voima, joskin myös poliittista tahtotilaa tarvitaan.
Yksi poliitikkojen käsissä oleva keino veroparatiisien kitkemiseksi olisi niin sanotun automaattisen tiedonvaihdon luominen. Se tarkoittaisi, että veroparatiiseihin sijoittavien henkilöiden tai yritysten omaisuustietoja annettaisiin automaattisesti kotimaan viranomaisille. Eli pyrkimyksenä olisi purkaa veroparatiisien tuomaa kasvotonta tai anonyymiä omistamista.
Toinen keino olisi kansainvälisten kirjanpitokäytäntöjen muuttaminen ja kiristäminen siten, että varallisuuden ja voittojen pyörittäminen veroparatiisien kautta tulisi läpinäkyväksi.