jarmo lintunen

Mervi Leppäkorven Asiaton oleskelu kielletty kertoo paperittomien siirtolaisten arjesta ja asemasta.

Sosiologi Mervi Leppäkorpi on asunut aikuisiällään paitsi Suomessa, myös Saksassa ja Boliviassa. Euroopassa arkensa paperittomien kanssa jakanut Leppäkorpi ehti tottua siihen, että paperiton on ennen kaikkea oman elämänsä toimija ja yksilö. Siirtolaisuuden demonisointi synnytti tietopaketin.

Latinalaiseen Amerikkaan ja kehityskysymyksiin keskittyneen Leppäkorven tuore kirja Asiaton oleskelu kielletty – tutkimusmatkalla paperittomien Suomessa purkaa laittoman siirtolaisuuden ongelmaa. Leppäkorven mukaan ongelmallista on ylipäänsä, että ihmisistä puhutaan laittomina.

Ongelma on myös, ettei julkisessa keskustelussa sen koommin kuin käytännöissäkään nähdä siirtolaista yksilönä, joka elää samanlaista elämää ja kohtaa samanlaisia ongelmia kuin kuka tahansa. Hän on numero ja toimenpiteiden kohde.

Siirtolaisuus on olemassaolevaa todellisuutta.

Siirtolaiskeskustelu on värittynyttä

Asiaton oleskelu kielletty kertoo, miten Suomeen tullaan, miten täällä eletään ja miten täältä poistutaan. Kirjassa tulevat käsiteltyä niin eurooppalaiset työmarkkinat kuin säilöönotot ja käännytyksetkin.

Uhkakuvien sijaan kirja tarjoaa tietoa, tositarinoita ja ratkaisumalleja tilanteeseen, jossa miljoonat ihmiset Euroopassa elävät ”laittomina”. Se oikoo käsitesekaannuksia ja perusteettomia mielikuvia, jotka vaikeuttavat asiasta käytävää keskustelua.

ILMOITUS

Kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingissä tiistaina 9. päivä puhuneen Leppäkorvan mukaan ihmis-, elin- ja huumekaupalla sekä ihmisten salakuljetuksella on erittäin harvoin tekemistä paperittomuuden, josta usein puhutaan laittomana siirtolaisuutena, kanssa.

Leppäkorpi sukeltaa paperittomien maailmaan yksilötasolla, mutta myös laittaa siirtolaisuuden isompiin raameihin. Ihmiset ovat liikkuneet iät ja ajat, usein paetakseen sotia tai vainoa, mutta aina etsiäkseen toimeentuloa.

Siirtolaisuus on olemassaolevaa todellisuutta. Lisäämällä kontrollia ja tiukentamalla lakeja ei pystytä estämään liikkumista, mutta tuotetaan kyllä ihmisoikeusrikkomuksia. Pahimmillaan ruumiita rajoille, kun turvallisemmat rajojenylityspaikat on tukittu.

Euroopassa miljoonia oikeuksitta eläviä

Syyt siirtolaisuudelle ovat useimmiten rakenteellisia. ”Hyvinvointimme perustuu riiston perinteeseen siirtomaavaltojen ajalta lähtien”, kirjassa todetaan.

Suomessa ei usein viihdytä kauaa paperitta, sillä ilman henkilötunnusta eläminen maassa on vaikeaa. Asunnon vuokraaminen tai lääkäriin pääseminen on hankalaa ellei mahdotonta.

– Suomessa tuotetaan tukholmalaista paperittomuutta ja heitä, jotka Espanjassa poimivat meille halpoja tomaatteja, Leppäkorpi toteaa.

Toisaalta siirtolaiset elävät maassa kuin ketkä tahansa – on työtä, asunto ja muutenkin ”normaali” elämä – mutta ilman sosiaalisia ja poliittisia oikeuksia.

Arviot Suomessa elävistä paperittomista vaihtelevat muutamasta sadasta 2000–3000 henkilöön. Kirjan mukaan Euroopassa on arvioitu elävän saman verran paperittomia siirtolaisia kuin suomalaisia.

Leppäkorven mukaan tyyppiesimerkki paperittomasta Suomessa on opiskelija, joka ei ole saanut oleskeluluvalleen jatkoa. Klassisia tapauksia ovat myös maahanmuuttoviraston lumeavioliitoiksi tulkitsemissa suhteissa elävät.

Ulkomaalaislaista ja paperittomien asemasta olivat kirjan julkistamistilaisuudessa keskustelemassa myös ulkomaalaistutkintaan erikoistunut komisario Jouko Ikonen, Amnestyn Suomen osaston ihmisoikeustyön johtaja Päivi Mattila ja Vapaa liikkuvuus -verkoston Katja Tuominen. Keskustelua ohjasi toimittaja ja tietokirjailija Jussi Förbom.

Lue lisää 12.8. ilmestyvästä Kansan Uutisten Viikkolehdestä.