Sanat jotka säilyvät 31

Matti Yrjänä Joensuu on dekkarikirjailijana samaa sukua uuden polven Marko Kilven kanssa. Kumpikin kirjoittaa poliisiromaaneja oman poliisintyönsä ohella. Kummankin kirjat laajenevat yhteiskunnallisiksi romaaneiksi. Silti molemmat osaavat pitää myös jännitystä yllä. Ja he ovat myös ainoat dekkarikirjailijat, jotka ovat saaneet kulttuuripiirien hyväksynnän Finlandia-ehdokkaina.

Ensimmäisen romaaninsa Väkivallan virkamies (1976) jälkeen Joensuu kirjoitti lähes vuosi ja kirja -tahtia kymmenen vuotta. Viime ja tällä vuosikymmenellä on ilmestynyt vain yksi romaani. Harjunpää ja pahan pappi ilmestyi 2003. Sen jälkeen Joensuusta ei valitettavasti ole kuultu mitään.

Harjunpää-sarja on tasalaatuista työtä. Kaikki kymmenen romaania rikoksesta ovat alansa ehdotonta huippua. Se yhdestoista, Possu ja paavin panttivangit, on onneksi jäänyt ainoaksi kokeiluksi ilman humaania Harjunpäätä.

Uhrit häpeävät hyväuskoisuuttaan niin, etteivät kehtaa tehdä rikos-ilmoitusta.

Esimerkiksi Matti Yrjänä Joensuun taidoista kelpaa Harjunpää ja rakkauden lait (1985) siinä kuin mikä tahansa hänen kirjansa. Se on kertomus naisia huijaavasta rikollisesta, jolla on hurmaava käytös mutta omassa elämässään suuri tyhjyys.

Monia nimiä ja hienoja titteleitä käyttävä Torsten ui yksinäisyyttä potevien naisten lähipiiriin ja vie heiltä lipevillä puheillaan säästöt. Moni uhri häpeää hyväuskoisuuttaan niin, ettei kehtaa tehdä rikosilmoitusta. Henkirikos saa kuitenkin murharyhmän Torstenin perään.

ILMOITUS

Ainoa paikka, missä Torsten voi olla oma itsensä on ankea vuokrayksiö Kalliossa. Siellä hän istuu joutavan varastetun tavaran, etupäässä homehtuvien leipäpakettien, seassa. Varastaminen on Torstenille yksi tapa todistaa itselleen, että hän on muiden yläpuolella.

… näpistäminen oli lähestulkoon hänen ainoa huvinsa – hän ei juonut eikä polttanut – joskaan siinä ei ollut hauskaa itse tavaran ottaminen, vaan pysähtyminen kassalle; hän rupatteli kassanaisten kanssa niin että ne oppivat tuntemaan hänet ja hymyilivät hänen sukkeluuksilleen…

Kaiken ydin Torstenille on saada kassanaiset nauramaan sille, että heitä petetään, koska he ovat syntyneet petettäviksi.

Vielä riipaisevampia kirjassa ovat tietysti Torstenin uhrit, nuo naiset, jotka hieman lämpöä saadakseen ovat valmiita ostamaan huijarin makeat puheet ja lipevän käytöksen.

Joensuun taitoa on, että lopulta romaani huipentuu aivan muualla kuin koko Torsten-jutussa.

Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 4.12.2009