TAMMI

Sanat jotka säilyvät 26

Kirjan nimi ei ole pelkkää ironiaa, sen kertoo omistuskirjoitus. Märta Tikkanen on omistanut runokokoelmansa Vuosisadan rakkaustarina (Tammi 1978) miehelleen Henrik Tikkaselle. Ihan aiheesta.

Ilman Henrikiä ei olisi tarinaa, jossa vuosisadan rakkaus muuttuu vihaksi, ja taas rakkaudeksi, kunnes niitä ei enää erota toisistaan.

Aivojeni läpi / ennättää kulkea paljon / ennen kuin kätesi / on perillä ja osuu / Ajatus / että on ollut naisia / kaikkina aikoina / jotka ovat kokeneet tämän sekunnin / ennen kuin käsi lyö.

Märta Tikkasen teksti on runoa ja naisen puhetta miehelle. Naisen, joka hoitaa kodin, lapset ja miehen. Miehelle, joka juo, pettää ja lyö. Teksti osuu myös lukijaan, kovaa.

Niin rujosti ja kouriintuntuvasti Tikkanen kuvailee alkoholistiperhehelvettiä, että siihen sana sanalta, sivu sivulta eläytyy, vaikka itse eläisi millaisessa onnelassa. Mukana on hajuja myöten kaikki. Romanttinen myytti kärsivästä taiteilija(miehestä) romutetaan armotta.

ILMOITUS

Märta Tikkanen esittää tiukkoja kysymyksiä perhettään tuhoavalle miehelle. Eikä säästele itseäänkään:

Lukemattomia kertoja olen ollut / lähdössä / Jos tämä juomakausi ei ole / viimeinen / minä lähden / Jos ilkeydet kohdistuvat / lapsiin / minä lähden / Jos hän vielä alkaa / valehdella / minä lähden / Ja jos hän ikinä käy käsiksi / minuun / minä lähden / Kun lapset eivät enää / jaksa / silloin minun on kerta kaikkiaan pakko / Ja kaikki tämä tapahtui / enkä minä kuitenkaan lähtenyt / Miksi?

Miehen käytös on raivostuttavaa, epäreilua, kohtuutonta ja anteeksiantamatonta… Silti Märta Tikkanen on palannut elämänsä rakkauteen vielä vuonna 2004 teoksessaan Kaksi – Kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta. Vaikka lukijan on vaikea suhtautua Henrik Tikkaseen tai miehiin ylipäänsä kovinkaan rakastavasti, on myönnettävä että heidän välillään leiskui.

Vuosisadan rakkaustarina kului yhdessä Märta Tikkasen toisen teoksen Miestä ei voi raiskata (Tammi 1975) kanssa 70-luvun feministien käsissä. Naisen asema perheessä ja yhteiskunnassa on läpi Tikkasen tuotannon sen keskeinen teema. Hän kirjoittaa siitä henkilökohtaista tekstiä, joka ei, valitettavasti, ole vanhentunut.

Nyt on aika / siskot / romuttaa / huono omatuntomme / Tämä yhteiskunta / elää / huonon omantuntomme turvin.

Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 30.10.2009