Horisontti
Eurooppa on taloudellisessa umpikujassa, joka ilmenee kolmena toisiinsa limittyvänä kriisinä: EU-maiden julkistalouksien velkakriisinä, pankkisektorin maksukyvyttömyyskriisinä sekä tuotannon ja työllisyyden heikkenemiseen johtaneena ali-investointikriisinä. Päättäjät ovat kolmen kriisin yhtäaikaisen hoitamisen sijaan keskittymässä yksisilmäisesti velkaantumiseen.
Euroopan talous- ja rahaliiton rakenteesta johtuen Suomi voi vastata tosiasiallisesti velkakriisiin ainoastaan budjettia tasapainottamalla. Mikäli tukipaketit hyväksytään, Suomessakin joudutaan tulevina vuosina toteuttamaan hevoskuuri, jonka seurauksena kulutus vähenee, kotitalouksien ja yritysten takaisinmaksukyky heikkenee, ongelmalainat lisääntyvät, investoinnit vähenevät, työttömyys kasvaa ja valtion veronkantokyky heikkenee.
Pankit on alistettava todellisille stressitesteille ja taseet puhdistettava roskalainoista.
Nykyinen vakausmekanismi luo itseään ruokkivan kierteen, joka ainoastaan syventää talouskriisin kurimusta. Talous ei lähde kasvuun pelkillä säästöillä, ja ongelmavaltioiden joukko kasvaa sitä mukaa kun muiden euromaiden lainat erääntyvät. Kreikan, Irlannin ja Portugalin on tehtävä taloushistorian valossa ihmeitä kerta toisensa perään, jotta ne suoriutuisivat veloistaan ja saisivat eurokriisin pysäytettyä.
Tilannetta voi verrata kotitalouteen, joka huomatessaan elävänsä yli varojen päättää erottaa äidin perheestä, jotta perhe voi vähentää menojaan. Äidin lähdön myötä perhe ei kuitenkaan tule paremmin toimeen, koska tulot vähenevät menojakin enemmän. Nykyinen budjetin tasapainottaminen on johtamassa samanlaiseen lopputulokseen.
Kestävyysvajetta ei voida ratkaista eurokriisistä irrallaan. Euroopan vakausmekanismin populistisen kieltämisen tai opportunistisen myötäilyn sijaan tarvitaan positiivisia vaihtoehtoja kriisin ratkaisemiseksi. Tarvitaan kokonaisvaltainen Euroopan talous- ja rahaliiton uudistus, joka ei laita veronmaksajia kriisin maksajiksi.
Tämä tarkoittaa Euroopan keskuspankin (EKP), Euroopan vakausmekanismin (EVM) ja Euroopan investointipankin (EIP) roolitusten muuttamista rahaliitossa.
EKP:n on muutettava rooliaan kriisin hoidossa. Julkistalouksien velkakriisi on ratkaistava niin, että osa valtioiden veloista siirretään EKP:n vastuulle. Euromaille tulee antaa mahdollisuus lainata EKP:lta perussopimuksen sallimat 60 prosenttia bruttokansantuotteestaan. EKP laskee liikkeelle omia velkakirjojaan (e-bond), joiden avulla alijäämäiset valtiot sitoutuvat maksamaan velkansa takaisin EKP:lle. Eurobondien korot olisivat nykyistä järjestelyä alhaisemmat, mikä vähentäisi velanhoitokuluja ja valtioiden riskiä ajautua velkasaneerauksiin.
Velkojen uudelleenjärjestely on ehtona rahoitussektorien ongelmien hoidolle. Pankit on alistettava todellisille stressitesteille ja niiden taseet on puhdistettava roskalainoista. Sijoittajavastuu tarkoittaa valtioiden omaisuuden pakkohuutokaupan sijaan sitä, että pankkien taseiden puhdistuksen seurauksena todennäköisesti pankkeja joudutaan julistamaan konkurssiin.
EVM:n varoja ei pidä käyttää ongelmavaltioiden tukemiseen vaan ne on kohdistettava ongelmalainoista puhdistettujen pankkien pääomittamiseen. Nykyinen mekanismi mahdollistaa keinottelun ongelmavaltioiden takaisinmaksukyvyllä, mikä nostaa perusteettomasti näiden korkoja ja syventää eurokriisiä. Mikäli veronmaksajien rahoja on käytettävä, veronmaksajien on tietysti saatava täysi omistusosuus pelastamistaan pankeista.
EIP:llä on varallisuutta puolet enemmän kuin Maailmanpankilla ja se on herätettävä ruususen unestaan. Kriisi voidaan ratkaista vain aidolla kasvulla, joka vaatii investointeja. Hevoskuurien tiellä tähän ei katsota olevan varaa. Euroopan valtioiden on saatava kohtuuhintaista lainaa alueidensa kehittämiseen ja työllisyyden lisäämiseen.
EIP on sitoutunut osallistumaan 50-50-rahoitusvastuulla valtioiden investointeihin, jotka kohentavat vakautta ja hyvinvointia. Valtiot voivat täyttää oman 50 prosentin osuutensa EKP:ltä lainattujen pääomien kautta. Näin voidaan luoda Marshall-suunnitelman kaltainen ohjelma nykyisen Euroopan tarpeisiin: investointeja asumiseen, työllisyyteen, terveyteen, koulutukseen sekä sosiaaliseen ja ekologiseen rakennemuutokseen.
Nykyisellään kriisinhoidossa rikotaan Maastrichtin ja Lissabonin sopimuksia. Helpompaa olisi poistaa perussopimuksista pykälä, joka kieltää EKP:ltä halvan velkarahan myöntämisen suoraan jäsenmaille. EKP lainaa maksukyvyttömille pankeille prosentin korolla, kun valtiot joutuvat lainaamaan yksityisiltä pankkisektorilta monien prosenttien korolla. Nykyisen eurojärjestelmän rakenne onkin liki huonoin mahdollinen kaikille paitsi pankkiireille ja sijoittajille.
Valituilla lääkkeillä eurokriisi pahenee ja kestävyysvajeen ratkaiseminen Eurooppa-politiikasta erillään on toivotonta. Vaikka Vasemmistoliitto ei ole kytkenyt kestävyysvajetta ja eurokriisiä toisiinsa, vielä maaliskuun lopulla puolue vaati Euroopan laajuista rahoitusmarkkinaveroa ja Euroopan keskuspankin roolin muuttamista. Nykyisen vakausmekanismin hyväksyminen estää tällaisten positiivisten vaihtoehtojen kehittämisen ja Eurooppaa runtelevien kriisien ratkaisemisen.
Kaitila on humanististen tieteiden kandidaatti Jyväskylästä ja Ronkainen tamperelainen yhteiskuntatieteiden kandidaatti. Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä pe 3.6.2011.