Sanat jotka säilyvät 24
Viime talvena keskusteltiin vilkkaasti myös Kansan Uutisten verkkosivuilla Juha Ruusuvuoren kirjasta Stallari (WSOY 2009). Kirja nosti esiin poliittisia tuntoja 1970-luvun politiikan tantereilta.
Tiukasti näitä asioita käytiin läpi jo 70-luvun puolivälissäkin, jolloin yhtenä keskustelun – tai kinastelun – sytyttäjänä oli kirjailija Jussi Kylätaskun (1943–2005) itsetilitys ja avainromaani Revari (WSOY 1975). Se kertoo tiivistetysti ajasta, jolloin suuren ideologisen yhteisymmärryksen aika alkoi olla auttamattomasti ohi.
Kirjassa käydään läpi romaanihenkilöiden kautta myös luokkakantaisten ankaraa hyökkäystä Hannu Salamaa ja erityisesti hänen kirjaansa Siinä näkijä missä tekijä (Otava 1972) vastaan. Kylätasku asettui yksiselitteisesti Salaman puolelle.
Kun Kylätaskun pienoisromaani ainakaan ilmestyi, sitä luettiin ahkerasti ainakin opiskelija- ja kulttuuripiireissä. Aika moni romaanihenkilö oli myös tunnistettavissa, mikä oli Kylätaskun tarkoituskin. Muutamien hahmojen esikuvista taas käytiin väittelyä, sillä hahmojen piirteet saattoivat sopia aika moniin, ja sekin taisi olla Kylätaskun tarkoitus.
Erityisen rankalla kädellä ja satiirin terävällä säilällä Kylätasku kohteli tuon ajan luokkatietoisoisinta etujoukkoa, jonka yhtenä iskulauseena oli ”kulttuuri työväenluokan aseena”.
Kirjan kertoja, Kylätaskun alter ego, farssikirjailija Jalmari ”Jallu” Pussitalo kyselee heti alussa: ”Olenko valveilla, näenkö unta? Pysytään vain tosiasioissa. Olen luokkakantainen farssikirjailija, enkä unohda sitä päiväksikään.”
Edistyksellinen farssikirjailija joutuu kuitenkin näytelmästään ”toverituomioistuimen” raadeltavaksi ja hän huomaa, ettei maailmankatsomus enää kanna ja kaiken lisäksi vaimokin vielä lähtee toisen matkaan – Leningradiin.
Kirjasta käy hyvin ilmi, että luokkataistelua käytiin tuolloin usein viinan huuruissa sekä mylläten niin vällyjen alla kuin päällä.
Farssikirjailija irrottautuu lopulta Kansantaitelijain Liitosta. Eroa seuraa raastava analyysi siitä, miten kulttuuria ei voi alistaa minkään aatteen palvelukseen. Teksti ei jätä tänäkään päivänä kylmäksi.
Pussitalo muun muassa ironisoi, mitä edellytyksiä vaaditaan, että jostakin kirjailijasta voisi tulla Suomen sosialistisen realismin isä: ”Hänellä tulisi olla kokemusta järjestötyöstä, syvällinen marxismi-leninismin tuntemus ja lisäksi hänen kynänjälkensä olisi oltava moni-ilmeistä ja kansanomaista. Öljyä oli lampuissa, ylkää varrottiin.”
Kylätasku oli urallaan tuottelias kirjailija. Häneltä ilmestyi kahdeksan romaania, 20 näytelmää, 13 tv-käsikirjoitusta, 16 radiokuunnelma sekä kuusi elokuvakäsikirjoitusta lähinnä Risto Jarvan ohjaamiin elokuviin.
Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 16.10.2009