Lehtikuva/ SERGEI SUPINSKY

Tänään 26. huhtikuuta 2011 Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta on kulunut 25 vuotta. Katastrofin jälkeen puheet ydinvoiman tarpeellisuudesta lientyivät, mutta vain hetkeksi. Nykyään ydinvoima nostetaan esille häpeämättömän suorasukaisesti aina, kun puhutaan ilmastonmuutoksen vaatimista toimista. Fukushimatkaan eivät näitä puheita tyynnytä.

Tshernobyl on pikku hiljaa muuttunut pelotteesta ydinvoimaa tukevaksi esimerkiksi. Niin sanotun paremman tiedon valossa ydinvoiman kannattajat rakentavat ja suunnittelevat pitkin ja poikin maailmaa voimaloita, joiden turvallisuutta ei heidän mittaustulostensa mukaan voi uhata mikään. Tshernobyl oli siis opetus, joka kaikessa traagisuudessaan kannattaa käyttää ihmisen parhaaksi.

Fukushiman maaliskuinen onnettomuuskaan ei ole horjuttanut ydinvoimaan uskovien maailmankuvaa – ainakaan Suomessa. Ilmastonmuutoksesta on tullut hyvä motiivi rakentaa lisää ydinvoimaa, sillä muuten kansainväliset kasvihuonepäästöjä koskevat tavoitteet jäävät saavuttamatta, väitetään.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamista ongelmista on tiedetty jo kauan, mutta siitä huolimatta vaihtoehtoisten energiamuotojen suunnittelulle on annettu hyvin vähän tilaa. Niistä puhutaan nyt, kun aika on käymässä vähiin, jolloin vaihtoehdot on myös helppo sivuuttaa. Länsimaisessa yhteiskunnassa joillekin, kuten teollisuuden edustajille, ydinvoima on myös puhdasta rahallista sijoittamista, ei kannattamatonta puhetta tulevaisuuden sukupolvista ja eloonjäämisestä. Energiaa koskevan mietinnän lisäksi pitäisi enemmän pohtia sitä, mistä ihminen on valmis luopumaan. Tai oikeastaan sitä, mistä ihmisen pitäisi mahdollisimman nopeasti luopua kulutuspitoisessa elämisessään.

Tshernobylin kaupunki Ukrainassa on muuttunut eläinten asuinpaikaksi, jonka ikkunoiden takaa kurkkivat ketut, myyrät ja oravat. Elämä tunkee väkisin aavekaupunkiin, jonka muisto ei 25 vuoden jälkeenkään saa haalistua: on muistettava valita toisin.