Maailmanpankin päämajassa Washingtonissa on tällä viikolla pidetty vuosittaista maatalouteen ja köyhyyteen keskittyvää kokousta. Pääaiheena on ollut kiistelty maatalousinvestointeja koskeva eettinen ohjeistus.
Vuodesta 2009 lähtien valmistellut ohjeet tunnetaan nimellä Vastuullisten maatalousinvestointien periaatteet eli RAI (Principles for Responsible Agricultural Investment), ja niitä ovat Maailmanpankin kanssa laatineet YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO, YK:n kauppa- ja kehitysjärjestö UNCTAD sekä kansainvälinen maatalousrahasto IFAD.
Ohjeita lähdettiin kehittämään sen vuoksi, että ulkomaiset investoijat ovat viime vuosina hankkineet yhä kasvavassa tahdissa maatalousmaata kehitysmaista.
”RAI vain luo illuusion siitä, että on olemassa jotkut säännöt”.
Maailmanpankin arvion mukaan vuonna 2009 maailmanlaajuisesti 47 miljoonaa hehtaaria myytiin tai vuokrattiin. Neliökilometreissä tämä on 470 000 km² eli Ruotsia suurempi alue. Kansalaisjärjestö Global Land Projectin arvio samalta vuodelta on vielä korkeampi: pelkästään Afrikassa 63 miljoonaa hehtaaria.
Monet tuontiruuasta riippuvaiset maat kuten Saudi-Arabia, Etelä-Korea ja Kiina ovat ryhtyneet järjestelmällisesti hankkimaan viljelymaata kehitysmaista. Toisaalta monet kehitysmaat etsivät innokkaasti investoijia maatalouteensa.
RAI-periaatteet eivät kuitenkaan koske pelkästään ulkomaisia investointeja, vaan myös maiden omien yhtiöiden toimia.
Kauniit periaatteet
RAI on tiivistetty seitsemään periaatteeseen. Ensimmäisen mukaan olemassa olevat oikeuden maahan ja luonnonvaroihin tunnustetaan ja niitä kunnioitetaan.
Toinen periaate sanoo, että investoinnit eivät saa heikentää ruokaturvaa.
Kolmas korostaa läpinäkyvyyttä ja hyvää hallintoa. Maan hankinta- ja investointiprosessien on oltava julkisia ja avoimia.
Neljännen periaatteen mukaan on neuvoteltava niiden kanssa, joihin päätökset vaikuttavat, kirjattava sopimukset ja pantava ne toimeen.
Investointien on oltava taloudellisesti terveitä ja vastuullisia. Niiden on noudatettava lakia ja hyvää liiketapaa.
Edelleen investointien on oltava sosiaalisesti kestäviä eli niiden vaikutusten on oltava sosiaalisesti ja tulonjaollisesti hyödyllisiä eivätkä ne saa lisätä haavoittuvuutta.
Lopulta seitsemännen periaatteen mukaan investointien pitää olla myös ekologisesti kestäviä. Ympäristövaikutukset on arvioitava ja haitalliset vaikutukset minimoitava.
Ankaraa kritiikkiä
RAI on kuitenkin herättänyt myös ankaraa kritiikkiä. Vuosi sitten 130 kansalaisjärjestöä tuomitsi hankkeen. Niiden mukaan RAI pyrkii oikeuttamaan maiden anastamisen.
Pari kuukautta myöhemmin myös YK:n ruokaturvan erikoisraportoija Olivier de Schutter totesi RAI:n ”valitettavan puutteelliseksi”. Hänen mukaansa ohjeisto ei tähtää maatalouden kehittämiseen sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämmäksi, vaan ”toimitaan ikään kuin maailman maaseutuväestön hävittämistä voisi vauhdittaa vastuullisesti”.
Viime syyskuussa Maailmanpankki julkaisi raporttinsa laajan mittakaavan maanhankinnoista. Selvästi todettavia hyötyjä köyhille yhteisöille tai valtioille ei löytynyt, haittoja kylläkin. Monet yhtiöt ja valtiot tosin kieltäytyivät toimittamasta tietoja Maailmanpankille.
Viime syksynä YK:n alaisessa maailman ruokaturvakomiteassa (CFS) ei päästy sopuun RAI:n tukemisesta, vaan asia jätettiin jatkoselvittelyjen varaan.
Nyt Washingtonin kokouksen alla joukko järjestöjä antoi manifestin, jossa kehotetaan hylkäämään RAI kokonaan. Mukana olivat muun muassa Kansainvälinen Maan ystävät ja La Via Campesina.
Rujo todellisuus
Mikä RAI:ssa sitten närästää?
Ensinnäkään siitä ei ole tarkoitus tulla millään tavalla sitova, vaan investoijien vapaaehtoisuuteen perustuva. Arvostelijat huomauttavat, että vastaavat sopimukset ”vastuullisesta” palmuöljystä tai biopolttoaineista ovat hampaattomia.
Vastustajien mielestä RAI vain luo illuusion siitä, että on olemassa jotkut säännöt. Todellisuudessa on kyse siitä, että halutaan avata uusia alueita vientivetoiselle, tehdasmaiselle suurviljelylle, jonka jalkoihin paikallisyhteisöt ja pienviljelijät jäävät.
Vastustajat toteavat, että käytännössä pienviljelijät ja hallitusten tukemat suuryhtiöt eivät ole tasavertaisia neuvottelukumppaneita. Maan anastuksiin liittyy ihmisoikeusloukkauksia kuten väestön karkotuksia, arvostelijoiden vaientamista (jopa surmaamista) ja poliittisen osallistumisen estämistä.
Agrobusiness johtaa usein ympäristöjen tuhoamiseen, maaperän köyhdyttämiseen ja vesivarojen ryöstökäyttöön.
Vastustajien manifestin mukaan maan anastajat tähtäävät tyypillisesti 20 prosentin investointituottoihin, kun ruuantuotanto voi normaalisti antaa vain 3–5 prosentin tuoton. RAI myös tekee kaiken edistymisen maareformeissa tyhjäksi.
Manifesti vaatii maananastusten lopettamista ja kehittämään suurtuotannon sijaan paikallista, omavaraista tuotantoa.