Sunnuntain vaalit kahdessa eteläisessä osavaltiossa piirsivät uusiksi Saksan poliittisen kartan. Niiden tulos kasaa Angela Merkelin hallituksen tielle lisää vaikeuksia, varsinkin kun ulkoministeri Guido Westerwellen johtamat liberaalit ovat pysyvässä heikkoudentilassa.
CDU on hallinnut Stuttgartin osavaltioparlamenttia 58 vuotta. Se oli joutunut tätä ennen varautumaan vain siihen, etteivät sen omat äänet yksin riitä, vaan kumppanille on tarve.
SPD taas oli pian 17 vuotta sitten valloittanut Mainzin parlamentin kristillisdemokraateilta ja luotti siihen, että nämä vuodet pääministerinä toiminut, henkilönä suosittu Kurt Beck turvaa puolueelle selvän voiton.
Tulos oli pettymys kaikille kolmelle ”vanhalle puolueelle”, CDU:lle, SPD:lle ja FDP:lle, jotka kymmenien vuosien ajan jakoivat vallan entisessä Länsi-Saksassa. CDU menetti vallan Baden-Württembergissä. SPD kärsi tappion molemmissa osavaltioissa, mutta säilyi nipin napin suurimpana Rheinland-Pfalzissa. Liberaalit putosivat Mainzin parlamentista ja säilyttivät hiuksenhienosti asemansa Stuttgartissa.
Japanin katastrofi ja Merkelin
takinkääntö nostivat vihreitä
Angela Merkelin hallituksen päätös pidentää ydinvoimaloiden käyttöaikaa siitä, mitä punavihreän hallituksen esityksestä oli päätetty, kärjisti jo vanhastaan voimakkaita ydinvoimaa koskevia kiistoja.
Japanin ydinvoimakatastrofi pelästytti liittohallituksen, joka päätti kolmen kuukauden harkinta-ajasta, jona ydinvoimaloiden turvallisuuskysymyksiä selvitetään. Lisäksi se päätti sulkea eräitä vanhoja voimaloita, osan tilapäisesti, osan pysyvästi. Päätös leimattiin yleisesti vaalitaktiikaksi.
Samoin suhtauduttiin Baden-Württembergin pääministerin, kiihkeän ydinvoiman kannattajan Stefan Mappusin (CDU) takinkääntöön. Muutamaa kuukautta aikaisemmin hän oli ajanut läpi osavaltion aikaisemmin omistaman energiayhtiön ostamisen takaisin hinnalla, joka yleisesti arvioitiin liian korkeaksi.
Japanin katastrofi sai Mappusin sulkemaan kaksi neljästä juuri ostetusta voimalasta ja antamaan lausuntoja, joiden mukaan ydinvoiman käyttöön tulee suhtautua harkiten.
Merkelin toimet menettivät lopullisesti uskottavuutensa, kun tuli tietoon, että talousministeri Rainer Brüderler (FDP) oli lohdutellut teollisuusjohtajia suljetussa kokouksessa, ettei näiden tarvitse huolestua, sillä liittohallituksen päätös on tarkoitettu vain vaaleja varten.
Japanin katastrofi ja kristillisdemokraattien takinkääntö eivät nostaneet ydinvoimaa myös vastustavien SPD:n ja vasemmistopuolue Linken kannatusta, vaan koituivat vihreiden hyväksi. Samoin vaikuttivat myös viime lauantaiset 250 000 ihmisen ydinvoiman vastaiset mielenosoitukset.
Baden-Württembergissä vihreistä tuli toiseksi suurin puolue 24,2 prosentin kannatuksella (11,7 % vuonna 2006). Puolueen pääehdokas Winfried Kretschmann, 62, on nousemassa sosiaalidemokraattien kanssa muodostettavan hallituksen johtoon.
Rheinland-Pfalzissa vihreät palasivat parlamenttiin viiden vuoden tauon jälkeen kolminkertaistettuaan äänisaaliinsa 15,4 prosenttiin.
”Vanhojen puolueiden”
kohtalonvaalit
CDU on edelleen Stuttgartin osavaltioparlamentin suurin puolue 39 prosentin (44,2 % v. 2006) kannatuksella. Syinä tappioon ovat myös monet paikalliset tekijät, kuten Mappusin vallantäyteinen tapa toimia, muun muassa miljardihankkeessa rakentaa Stuttgartiin maanalainen rautatieasema. Asukkaat vastustavat sitä laajasti, koska se muuttaisi radikaalisti kaupungin keskustaa.
SPD:n tulos on historian huonoin, 23,1 prosenttia (25,2 % v. 2006). Osavaltiohallituksessa ollut FDP menetti puolet äänistään ja sai 5,3 prosenttia.
Rheinland-Pfalzissa sosiaalidemokraatit kärsivät rökäletappion. Viimeiset viisi vuotta yksin hallinnut SPD ylsi 35,7 prosenttiin (45,6 % v. 2006). CDU lisäsi kannatustaan jonkin verran ja päätyi 35,2 prosenttiin. FDP menetti puolet äänistään ja putosi parlamentista. Kurt Beck jatkanee punavihreän hallituksen johdossa.
Tietyssä mielessä perinteisiin puolueisiin rinnastettava Linke, itäisen PDS:n ja läntisen, sosiaalidemokraateista irtautuneen WASG:n perillinen, ei yltänyt parlamenttiin kummassakaan osavaltiossa.
Linke on edustettuna kolmessatoista liittotasavallan kuudestatoista osavaltioparlamentista. Eteläinen Saksa on Saarlandia lukuun ottamatta Linkelle vaikea, sillä se ei ole mukana myöskään Baijerissa.
Idässä Linke on vahva. Sachsen-Anhaltissa, Saksissa ja Thüringenissä se on SPD:tä suurempi.