Sanat jotka säilyvät 12
Sekatyömiehenä itsensä elättäneen Samuli Parosen (1917–1974) kirjailijanura alkoi vasta 47-vuotiaana. Vaatimattomissa oloissa elänyt kirjailija ehti ennen kuolemaansa kirjoittaa kahdeksan romaania, yhden novellikokoelman ja yhden aforismikokoelman. Vahvimmin on jäänyt elämään postuumina ilmestynyt aforismikokoelma Maailma on sana (Otava 1974), josta on tullut yksi suomalaisen aforistiikan perusteoksista.
Parosen aforistiikka on hyvin yhteiskunnallista, mutta ei päivänpoliittista. Mietelmät ovat edelleen hämmästyttävän ajankohtaisia. Yhtenä toistuvana aiheena on kilpailu- ja tehokkuusyhteiskunnan mielettömyys: ”Jos elämänarvot sidotaan liikeperiaatteisiin, joudutaan vääjäämättömästi tilanteeseen jossa on kysyttävä kannattaako elää.”
Toisaalta Paronen muistuttaa, että kapitalismissakin kilpailulla on rajansa: ”Todelliset voittajat eivät kilpaile.”
Seuraava lause on kuin kommentti kokoomuksen viimeaikaisiin vaalikampanjoihin: ”Jos oikeisto tekisi kuten se puhuu, se olisi vasemmisto.” Saman aforismin loppuosa tuo puolestaan mieleen vasemmistopuolueiden hallituspolitiikan: ”Jos vasemmisto puhuisi kuten se tekee, se puhuisi kuten oikeistolle sopii.”
Paronen ei ole minkään aatteen julistaja, vaan kriittinen kaikkia valmiita oppeja kohtaan. ”Puhdas oppi kuolettaa kuin yksipuolinen ruoka”, hän kirjoittaa. Todellisuus on hänelle tärkeintä. Mutta: ”Enemmän kuin todellisuus meitä kiinnostaa selvyys. Se sopii ohjelmiin, on helppo.”
Tärkeää on ymmärtää ympäröivää yhteiskuntaa ja tiedostaa oma asemansa siinä. Muuten voi käydä näin: ”Niinkuin tosissaan on mato reiässään, omenassa, tietämättä missä.”
Paronen on armoton kaikkea vallankäyttöä ja alistussuhteita kohtaan. Niin käskijät kuin käskyjen sokeat täyttäjätkin ovat hänen hampaissaan. Auktoriteetit hän asettaa reippaasti kyseenalaiseksi, esimerkiksi tähän tapaan: ”Niin siinä sitten kävi. Ei kehumista. Paremmin olisi käynyt jos olisi ennen sotaa kysytty puolustusneuvoston pesuämmiltä eikä kenraaleilta.”
Sotien järjettömyys tulee vahvasti esiin. ”Ihmistä ei saa enää kivittää kuoliaaksi. Pitää olla tykki.” Seuraava olisi nykypäivän Nato-intoilijoidenkin hyvä muistaa: ”Yksikin armeija on suuri vaara turvallisuudelle saati sitten monta.”
Monet mietelmistä voi tulkita hyvinkin yleispäteviksi modernien yhteiskuntien kuvauksiksi, vaikkapa nämä kaksi: ”Eniten järkeä kuluu suuriin typeryyksiin.” ”Maailma on täynnään tekoja joita kukaan ei ole tehnyt.”
Maailma on sana on kaikessa koruttomuudessaan iskevää ja silmiä avaavaa sanataidetta.
Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 27.3.2009