Sanat jotka säilyvät 10
Vuonna 1895 ilmestynyt Anna-Liisa oli Minna Canthin (1844–1897) viimeinen näytelmä. Canthin niin kutsuttua seesteistä loppukautta värittivät tolstoilaisuus, uskonnollisuus ja psykologisointi, mutta Anna-Liisa on siitä huolimatta myös vahvasti yhteiskunnallinen näytelmä.
Anna-Liisa on kertomus 20-vuotiaasta naimisiin menossa olevasta, rakastuneesta talontytöstä. Neljä vuotta aiemmin hänellä on ollut suhde itseään vanhempaan renki-Mikkoon.
Anna-Liisa tulee raskaaksi, synnyttää lapsen metsässä ja epätoivoissaan surmaa tämän. Mies häipyy muihin maisemiin savottatöihin.
Kun renki vuosien jälkeen kuulee Anna-Liisan olevan menossa naimisiin, hän vaatii tyttöä itselleen tai uhkaa kertoa synkän salaisuuden kaikille.
Kukaan ei ole voinut kuvitella, mitä tämä ”hiljaiseksi ja tasaiseksi olennoksi” luonnehdittu nainen on kantanut sisällään:
”Yöt olivat vielä hirveämmät. Lapsi oli aina edessäni ja minä pidin kättäni hänen suullaan aivan niinkuin silloinkin. Jos unenhorrokseen menin, kaikui hänen huutonsa korviini ja minä vavahdin samaa päätä ylös.”
Anna-Liisa ei suostu Mikon vaimoksi ja lapsenmurha paljastuu koko kylälle. Hän kokee uskonnollisen myllerryksen ja vapautuu sisäisestä kamppailustaan.
Yhteisön auktoriteettia edustava rovasti julistaa hänen syntinsä anteeksi – ja renki-Mikko katoaa jälleen metsien suojiin.
Miksi Anna-Liisa? Näytelmästä välittyvä epäoikeudenmukaisuus, miehinen voimantunto, puritaanisuus ja yhteisön kaksinaismoralismi ovat vavahduttavaa luettavaa vielä näin 2000-luvullakin. Naisia luokitteleva madonna–huora-asetelma on tuttua nykypäivää.
Näytelmästä voi aavistaa jo vähän tulevaakin, sillä Anna-Liisan pikkusisko Pirkko edustaa aivan toisenlaista naistyyppiä. Hän kinastelee vanhempiensa kanssa, on rehvakas ja uskaltaa ilmaista oman mielipiteensä.
Canthin Anna-Liisalla sanotaan olevan vankka todellisuuspohjansa, eikä mikään ihme, sillä vuosisadan vaihteessa lähes joka toinen naisvanki istui kuritushuonerangaistustaan lapsenmurhasta. Tuolloinhan varsinkin köyhää, naimatonta, lapsen saanutta naista halveksuttiin ja ylenkatsottiin. Raskaaksi tullut piika sai äkkilähdön talosta, mutta toiseen osapuoleen ei rangaistus ulottunut.
Ensi torstaina 19. maaliskuuta vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Se hyväksyttiin vakiintuneeksi liputuspäiväksi vasta vuonna 2007. Canth onkin ainoa suomalaisnainen, jolle tämä kansallinen arvonanto on suotu. Sen kunniaksi kannattaa lukea, jos ei Anna-Liisaa, niin ainakin jotain hänen teksteistään. Historia tulee silloin aika lähelle.
Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 13.3.2009