Pekka Helminen

Runsaat lumimäärät ovat jo nyt nostaneet tulvariskiä Etelä-Pohjanmaalla. Varsinkin pienet joet Uudenmaan rannikolla voivat myös tulvia .

Tammikuun runsaat lumisateet ovat kerryttäneet lumia jo kaksinkertaisiksi ajankohdan keskimääräiseen nähden Etelä-Pohjanmaalla. Erityisen runsaita lumet ovat Pohjanmaan rannikolla, jossa lunta on jo saman verran kuin viime talvena enimmillään. Koska lunta arvioidaan vielä kertyvän 10-50 millimetrin verran, runsas lumimäärä tuo myös tulvariskin.

Lumen vesikuorma esimerkiksi Kyrönjoen valuma-alueella on Suomen ympäristökeskuksen johtavan hydrologin Bertel Vehviläisen mukaan kaksinkertainen keskimääräiseen verrattuna. Nyt sataneen lumen vesiarvo liikkuu 120 millimetrin yläpuolella neliömetriä kohden, kun keskimäärin arvo on 60 millimetriä. Vehviläinen huomauttaa, että joskus ollaan päästy 180 millimetriinkin.

Jos lunta kertyy normaaliin tapaan helmi- ja maaliskuun ajan, tulee tulevan kevään tulvahuipusta suurempi kuin viime keväänä. Myös Uudenmaan rannikon joissa on lumitulvariski. Tämä koskee etenkin pieniä jokia kuten Espoonjokea. Näiden vedet kertyvät yksinomaan runsaslumisimmilta rannikon alueilta.

– Jos sataa ja sulaa kerralla, on tulvien todennäköisyys suurempi, Vehviläinen summaa. Pohjanmaalla on ympäristökeskuksen mukaan luvassa tulvia todennäköisemmin kuin viime vuonna.

Pohjanmaalla Vehviläisen mukaan tulvariskiä keväällä lisää jääpatojen syntyminen.

ILMOITUS

Vesiarvot maksimiluokkaa

Lumen vesiarvo on etelärannikoilla monin paikoin jo nyt viime vuoden maksimin luokkaa. Lunta saattaa tulla lisää reilustikin ennen kevättä. Kevättulvat tulevat olemaan Etelä-Suomessa suurella todennäköisyydellä vähintään viime kevään tasolla, mikäli lumet sulavat kerralla.

Esimerkiksi Vantaanjoen alajuoksulla lumen vesiarvo, noin 150 millimetriä, on yli kolminkertainen ajankohdan keskimääräiseen arvoon verrattuna. Koko Vantaanjoen vesistöalueella lumen vesiarvo on keskimäärin noin 120 milliä.

Järvivedet nyt alhaalla

Järvialtaiden vedenpinnan alhaisuus vähentää reittivesistöjen tulvaherkkyyttä. Myös maan kuivuus vaikuttaa tulvien todennäköisyyteen.

Etelärannikon pienissä joissa, joiden vedet kerääntyvät vain runsaslumisimmilta rannikon alueilta, kevättulvat saattavat kasvaa huomattavasti tavallista suuremmiksi.

Kevättulviin vaikuttavat lumen määrän lisäksi myös lämpötilat ja vesisateet sulamiskaudella. Ennusteissa on vielä paljon epävarmuutta. Tulvat ajoittunevat keskimääräisillä säillä huhtikuulle.

Vuoksen vesistön suuret järvet ovat kuivan kesän ja aikaisen talven johdosta selvästi keskimääräistä alempana. Saimaan vedenkorkeus on noin 50 senttimetriä ajankohdan keskitason alapuolella. Vedenkorkeus jatkaa laskua helmikuun aikana, mutta ero ajankohdan keskitasoon säilyy samana.

Pielisen ja Kallaveden vedenkorkeuksissa ei ole odotettavissa suuria muutoksia helmikuun aikana. Vesistöalueelle on tänä talvena kertynyt tavallista enemmän lunta, minkä johdosta Saimaan ja Pielisen pintojen ennustetaan nousevan keväällä lähelle ajankohdan keskitasoa.

Myös Etelä- ja Keski-Suomessa sekä Pirkanmaalla useiden järvien vedenpinnat ovat yhä ajankohtaan nähden alhaalla vähäsateisen kesän jäljiltä. Päijänteen vedenkorkeus on noin 10 senttiä keskimääräistä alempana, ja on hitaassa laskussa.

Ilmastonmuutos vaikuttaa ravinnehuuhtoumaan

Biologit ovat ennustaneet ilmastonmuutoksen lisäävän sateita ja samalla ravinteiden huuhtoutumista Itämereen. Vehviläisen arvion mukaan tätä ei Suomen osalta ole vielä tilastollisesti osoitettu. Vuosittaiset päästöt vaihtelevat suuresti.

Laatokan alue pois lukien Suomen kokonaisfosforipäästöt olivat viime vuonna 3 000 tonnia, kun vuonna 2008 fosforia pääsi murtovesialtaaseen 5 000 tonnia.

Myös vuodenaikaiset vaihtelut ovat suuria. Viime huhtikuussa fosforia päätyi Itämereen yli 50 tonnia vuorokaudessa. Nyt helmikuussa päästö oli alle kahden ja puolen tonnin.

Huhtikuun piikkiä selittävät tulvahuiput. Virtaama on suuri ja huuhtouma ylemmiltä ranta- sekä peltoalueilta on voimakasta.