Sanat jotka säilyvät 6
Klassikon ja Finlandia-palkitun Juoksuhaudantien välissä Kari Hotakaiselta ilmestyi hengästyttävä perhekuvaus Sydänkohtauksia (1999).
Perhekuvaus on tässä tavallista moniselitteisempi asia. Romaani kertoo maunulalaisesta Kytöniemen perheestä, mutta myös erään tunnetun perhe-elokuvan kuvaamisesta Maunulassa.
Aloitteleva ohjaaja Francis Ford Coppola työryhmineen saapuu Suomeen tekemään Kummisetä-nimistä mafiaelokuvaa. Maunulan Pirjon krouvissa kuvataan se kuuluisa kohtaus, jossa Michael Corleone ampuu poliisipäällikkö McCluskeyn ja mafiapomo Sollozzon. Ja niin edelleen.
Muu elokuvaväki asuu Kalastajatorpalla, mutta säveltäjä Nino Rota Marttahotellissa.
Eletään siis aivan 1970-luvun alkua. Työttömän laitosmiehen Raimo Kytöniemen ainoa intohimo elämässä ovat elokuvat, joissa aseet puhuvat, mutta miehet vaikenevat. Merkitseviä katseita kyllä viljellään.
Raimon tuskaan on helppo eläytyä. Koska videonauhurin läpimurtoon on vielä kymmenen vuotta, on ainoa mahdollisuus nähdä juuri ne elokuvat uusintoina televisiosta. Siksi Raimo täyttää päivänsä soittelemalla Ylen ohjelmapäivystykseen Suomen Elokuvakatsojien liiton edustajana ja vaatien väkivaltaelokuvien pikaisia uusintoja.
Lopullisesti Kytöniemien muutenkin sekasortoinen perhe-elämä suistuu raiteiltaan, kun Raimo kuulee Kummisetä-hankkeesta. Ei siinä mitään, että joku tuntematon Coppola tulee Suomeen, mutta elokuvan suomalaisena yhteyshenkilönä toimii Mikko Niskanen, jonka Kahdeksan surmanluotia on juuri esitetty televisiossa. Ja Niskaselle Raimolla on ollut tapana kirjoittaa pitkiä kirjeitä, joissa kertoo huomioitaan elokuvasta. Vastausta kirjeisiin ei kylläkään ole kuulunut.
Nyt on aika neuvoa Niskasta Kummisetä-projektissa:
Hän oli varma, että Mikko saisi Coppolan ylipuhutuksi muutoksiin, jotka parantaisivat lopputulosta.
Ilman Paavo Pentikäistä, Oiva Lohtanderia, Leo Jokelaa, Toivo Mäkelää, Matti Varjoa ja Esko Hukkasta oli vaikea kuvitella uskottavaa mafia-elokuvaa. Raimo oli varma, että jos Brando saisi kerrankin näytellä tällaisten ihmisten kanssa, hän suhtautuisi elokuvatyöhön valoisammin.