Jarmo Lintunen

Kotioveensa voi liimata ”Ei mainoksia” -lapun, mutta ulko-ovesta astuttuaan mainoksilta ei voi välttyä. Taidekasvatuksen opiskelija Elissa Eriksson halusi nähdä muutakin kuin mainoksia – ja tarttui toimeen.

Elissa Erikssonin alullepanema Haluan nähdä muutakin -tempaus vapauttaa 24.-31. tammikuuta 21 bussipysäkkiä mainoksista Helsingin keskustassa.

Mainoksen tilalle tulevaan julisteeseen painetaan teksti “Haluan nähdä muutakin – 1458 ihmistä halusi vapauttaa tämän tilan viikoksi kaupallisista tiedotteista”.

Julisteeseen on painettu myös 1311 viestiä, joissa hankkeeseen osallistuneet ihmiset kertovat, mitä muuta he haluaisivat nähdä kaupunkitilassa.

Ulkomainontaa ei kuluteta vaan sille altistutaan.

Tempaus on osa Elissa Erikssonin opinnäytetyötä Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa. Työssään hän halusi tutkia, millä tavalla tavallinen kaupunkilainen voisi osallistua kaupunkimedian käyttämiseen ja millaisia viestejä yhteiseen tilaan voisi saada näkyviin.

Sana tempauksesta on levinnyt Facebookin ja puskaradion kautta.

ILMOITUS

Ulkotilat täynnä
ärsykkeitä

Ajatus alkoi kypsyä mediakasvatuksen opintoihin kuuluneesta tehtävästä; päivän mittaisesta medialakosta.

– Silloin huomasin, millainen ero on sisä- ja ulkotiloilla, kertoo Eriksson.

Sisällä voi itse päättää mitä mediaa käyttää ja milloin, ulkona ärsykkeille altistuu tahtomattaan.

Sisä- ja ulkotilojen tarjoamissa mediaärsykkeissä on myös sisällöllinen ero.

– Vapaaehtoisesti valittavat mediat, kuten kirjat, radio, internet, ovat sisällöltään hyvin monenlaisia. On kaunokirjallisuutta, taidetta, uutisia… Ulkona viestit, joita ei voi välttää ja joita ei voi valita, ovat lähes poikkeuksetta kaupallisia.

Suomen suurimmissa kaupungeissa ulkomainostilaa hallitsee JCDecaux Finland.

”Ulkomainontaa ei kuluteta vaan sille altistutaan”, kerrotaan firman verkkosivuilla, ja esitellään menestystarinoita: ”Ikea dominoi Turun katukuvaa eri formaatteja näyttävästi hyödyntäen”.

Mainoksettomuudesta on maksettava

Selvitettyään JCD:lta, että yksityishenkilö voi vuokrata mainostilaa, Eriksson perusti Facebook-ryhmän, jossa hän esitteli ajatuksen mainostilan yhteisvuokraamisesta.

Facebookin voima yllätti.

Konkreettisuudestaan tempaus innosti nopeasti muita kaupunkitilan kaupallisuuteen kyllästyneitä mukaan ja muutamassa päivässä viesti tavoitti tuhansia ihmisiä. Rahaa kertyi lopulta 6 118,32 euroa ja palaute oli innostunutta.

Kriittistä keskusteluakin käytiin. Kyseenalaistettiin muun muassa voiko kaupallista mainontaa vastustaa tukemalla itse kaupallista mainostajaa rahallisesti.

– Onhan se paradoksi, Eriksson myöntää.

– Mutta se paradoksaalisuuskin on hyvä tuoda esiin.

Pääasia on hänen mielestään keskustelun herättäminen, ja se, ettei jäädä junnaamaan siihen, mihin katutaidekeskustelu yleensä: ”graffitit tuhoavat toisten omaisuutta”.

Taidetta ja
todellista rakkautta

Haluan nähdä muutakin -sivulla on Facebookissa 5 875 tykkääjää ja tempauksen taloudelliseen toteuttamiseen osallistui 1 458 ihmistä.

He saivat myös kertoa, mitä he haluaisivat nähdä kaupunkitilassa mainosten sijaan. Moni näkisi mielellään taidetta:

– Runoja, kuvataidetta, graffiteja, sarjakuvia, Elissa Eriksson luettelee.

Osa haluaisi nähdä luontoa ja maisemia, ja jotkut osallistujista yksinkertaisesti sen kulkuvälineen, jota pysäkillä odottavat. Kohtuullinen toive sekin.

Julisteisiin on painettu sellaisiakin toiveita, joita ei saa millään mainosrahalla:

”Haluan nähdä hyväksyntää, välittämistä ja todellista rakkautta”.

Lista tempauspysäkeistä ja muuta infoa: haluannahdamuutakin.wordpress.com