Keskisuomalainen Oyj kertoo nettisivuillaan olevansa ”valtakunnallisesti merkittävä viestintäyhtymä, joka tuottaa taloudellista ja henkistä hyvinvointia sidosryhmilleen”.
Jyväskyläläinen konttoristi Heikki Fabian Helminen sai joulukuussa 1870 painoasiain ylihallitukselta luvan julkaista Keski-Suomi -nimistä sanomalehteä, jonka ensimmäinen numero ilmestyi 7. päivänä tammikuuta 1871. Tarkoituksena oli edistää suomalaisuuspyrkimyksiä sekä välittää uutisia ja ilmoituksia. Lehden perustaja Helminen toimi itse päätoimittajana ja lehden toimittajakuntaan kuului muun muassa kirjailija Minna Canth.
Neljä vuotta myöhemmin Keski-Suomen päätoimittajaksi valittiin kirjailija Juhani Aho. Lisäksi toimittajakuntaan kuuluivat muun muassa kirjailijat Teuvo Pakkala sekä Johannes Linnankoski.
Enää ei kaikkien omistajien mielestä ole väliä, mitä lehdet kirjoittavat, kunhan osingonjako on runsasta.
Vuoden 1917 lopulla nuorsuomalainen Keski-Suomi ja vanhasuomalainen Suomalainen yhdistyivät ja tammikuussa 1918 ilmestyi uusi lehti nimellä Keskisuomalainen. Pari vuotta myöhemmin vanhasuomalaiset perustivat oman lehden ja Keskisuomalaisesta tuli nuorsuomalaisuuteen pohjautuvan edistyspuolueen äänenkannattaja.
Vuonna 1932 Keskisuomalainen myytiin painoineen kilpailevan maalaisliittolaisen sanomalehden, Saarijärven Paavon tukiyhtiölle. Sitten Saarijärven Paavo lakkautettiin, ja Keskisuomalaisesta tuli Maalaisliiton, myöhemmin Suomen keskustan äänenkannattaja. Tästä roolista lehti irtaantui virallisesti vuonna 1986 julistautumalla riippumattomaksi, mutta keskustalaiset karvat ovat senkin jälkeen nousseet esiin erityisesti vaalien edellä.
Osingonjako tärkeimmäksi
Maan vanhimman suomenkielisen sanomalehden aseman Keskisuomalainen sai vuonna 1991, kun Uusi Suomi lakkasi ilmestymästä.
Keskisuomalaisen edeltäjät perustettiin levittämään aatetta ja sanomaa. Myös Keskisuomalaisen omistajiin kuuluneille talonpoikaissuvuille, Vesterisille ja muille, oli pitkään tärkeintä, että lehti levitti alkiolaista aatetta maakuntaan.
Vielä 1980-luvun alussa lehtiyhtiön osakkeet merkitsivät omistajille ennen muuta aatteellista sitoutumista lehteen. Uusien sukupolvien ja uusien omistajien myötä ajattelu näyttää muuttuneen niin, että osakkeita pidetään ensisijassa merkittävänä varallisuutena ja tulolähteenä. Enää ei kaikkien omistajien mielestä ole väliä, mitä lehdet kirjoittavat, kunhan osingonjako on runsasta. Bisneksenteon tehostumisen on saanut nahoissaan tuntea myös konsernin henkilöstö.
Yleisemmin bisneksenteon välineeksi Keskisuomalainen jalostui kun yhtiö listautui pörssiin vuonna 1999. Jo siinä vaiheessa vahvimman aseman yhtiössä oli saanut Kangaskorven suku, jonka yksi vesa, eduskunnan kansainvälisten asian neuvos Vesa-Pekka Kangaskorpi nousi ensin yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi ja valitutti itsensä yhtiön toimitusjohtajaksi, kun vain puolitoista vuotta tehtävää hoitanut Arto Tiitinen väistyi linjaerimielisyyksien vuoksi.
Konsernin päälehti Keskisuomalainen personoitui yli kolmen vuosikymmenen ajan rutakkaan päätoimittajaansa Erkki Laatikaiseen, jota pääministeri Paavo Lipponen luonnehti ”maakuntaansa terrorisoivaksi satraapiksi”. Pari vuotta sitten Laatikaisen seuraajana aloittanut alan tohtorismies Pekka Mervola on huomattavasti edeltäjäänsä hillitympi ja värittömämpi sanankäyttäjä.
Monessa tekniikan murroskohdassa Keskisuomalainen on kulkenut alan kärjessä. Samalla tavalla suunnannäyttäjänä lehti on kunnostautunut sanomalehden sisällön muuttamisessa viihteellisemmäksi. Lehden pitkäaikainen toimittaja Eero Leppäkoski totesikin juhlanäyttelyn avausjutussa sisällön menneen ”hieman Seiskan suuntaan”.
Kahden maakunnan valtias
Heti viime sotien jälkeen Keskisuomalainen oli onnistunut valloittamaan maakunnassa valta-aseman, vaikka vielä 1950-luvulla Keski-Suomessa ilmestyi neljä eri poliittista suuntausta edustavaa sanomalehteä. Vasemmistolehdet Keski-Suomen Työ ja Työn Voima hyytyivät jo 1950-luvulla ja viimeksi Keski-Suomen Iltalehden nimellä ilmestynyt kokoomuslehti lakkautettiin vuonna 1970.
Jo vuonna 1944 Keskisuomalainen ryhtyi rakentamaan maakunnallista monopolia hankkimalla omistukseensa Viitasaaren Seutu -nimisen paikallislehden. Vähän kerrassaan yhtiö on hankkinut omistukseensa suurimman osan maakunnassa ilmestyvistä alue- ja paikallislehdistä.
Tämän vuosituhannen alussa Keskisuomalainen kaappasi Sanoma Oy:n Aatos Erkon siunauksella valta-aseman myös Savossa. Konsernin omistukseen tulivat muun muassa seitsenpäiväiset Savon Sanomat ja Iisalmen Sanomat sekä 6-päiväinen Warkauden lehti.
Viikonlopulla päälehtensä 140-vuotisjuhlia viettävä viestintäyhtymä Keskisuomalainen Oyj kustantaa tällä hetkellä kahta maakuntalehteä, kahta aluelehteä, 16 paikallislehteä ja kuutta kaupunkilehteä. Toissa vuonna jo lähes sadan miljoonan liikevaihdon tehneellä konsernilla on painotalot Jyväskylässä, Kuopiossa sekä Pieksämäellä. ja henkilöstöä kokopäiväisiksi muutettuna lähes 800 henkilöä.