Yleisen asevelvollisuuden merkitys on Saksassa jatkuvasti vähentynyt, koska koulutettaviksi otettavien määrä on pienentynyt ja turvallisuuspoliittiset arviot ovat muuttuneet. Ideologisista syistä siihen on kuitenkin ollut vaikea puuttua.
Valtiontalouden säästöpaineet ovat pakottaneet etsimään säästöjä myös asevoimista. Puolustusministeri Karl-Theodor zu Guttenberg (CSU) pani liikkeelle selvitystyön, jonka tuloksena Saksa supistaa asevoimiaan. Asevelvollisuusarmeijasta luovutaan, mutta yleinen asevelvollisuus säilyy voimassa pahan päivän varalle.
Samalla myös siviilipalvelus siirtyy historiaan. Se aiheuttaa huolta ennen kaikkea sosiaali- ja terveyspalveluissa, sillä niiden työvoimana on ollut noin 90 000 sivaria, kukin vuorollaan kuusi kuukautta.
Tammikuun alussa aloitti asepalveluksensa viimeinen ikäluokka, 12 150 miestä ja naista.
Asevoimien muutoksen taustalla on myös arvio, jonka mukaan yleiseurooppalainen aseellinen konflikti on epätodennäköinen. Se näkyy maan puolustussuunnittelussa siten, että kansainvälisiin tehtäviin osallistuminen painottuu yhä enemmän.
Armeijaan enää
vapaaehtoisena
Nykyisin noin 250 000 henkilön vahvuiset joukot supistuvat 185 000:een. Joukot koostuvat 170 000 ammattisotilaasta, joista osa on määräaikaisia, sekä 15 000 miehestä ja naisesta, jotka ovat hakeutuneet vapaaehtoisina sotilaalliseen koulutukseen.
Puolustusministeriö organisoidaan uudelleen, jolloin sen henkilökunta puolittuu nykyisestä 3 000:sta.
Tavoitteena on säästää 8,3 miljardia euroa vuoteen 2014 mennessä.
Puolustusministeri zu Guttenbergin tavoitteena on edetä uudistusten toteuttamisessa nopeasti. Ministeriö pitäisi saada uuteen uskoon kahdessa ja puolustusvoimat kolmessa neljässä vuodessa.
Armeijan uudistaminen merkitsee varuskuntien ja erilaisten laitosten lakkauttamista, mistä on syntymässä kova poliittinen taisto. Osavaltiot ovat jo ryhtyneet puolustamaan alueellaan sijaitsevia yksiköitä.
Kylmän sodan
massa-armeija
Yleinen asevelvollisuus tuli Länsi-Saksassa voimaan vuonna 1957. Se nähtiin yleisenä kasvatustehtävänä, jolla saksalaiset liitetään osaksi yhteiskuntaa.
Perusteena yleiselle asevelvollisuudelle oli myös pyrkimys estää armeijan kehittyminen valtioksi valtiossa, kuten kävi Weimarin tasavallan aikana. Silloinen Reichswehr oli suurelta osin demokratiaa halveksivien ammattisotilaiden käsissä.
Asevelvollisuuteen perustuva massa-armeija oli vastaus kylmän sodan aikaisiin laskelmiin. Niiden mukaan “kuumassa sodassa” käytäisiin Elben ja Reinin välisellä alueella laajoja panssaritaisteluita.
Konservatiiveille
luopuminen vaikeaa
Asevelvollisuusarmeijasta luopuminen ei ole oikeistolle helppo ratkaisu. Eritoten sen kannattajille yleinen asevelvollisuus on osa saksalaista identiteettiä, kansallisen olemassaolon ydin.
Perinteisesti ajatteleville saksalaisille asevelvollisuus ja kansalainen sotilasunivormussa kuuluvat ”konservatiivisiin pöytähopeisiin”, kuten Berliner Zeitung kirjoittaa. Heidän tyynnyttelemisekseen hallituspuolueet vetoavat siihen, että nykyjärjestelmä on kohdellut nuoria epätasa-arvoisesti, kun vain entistä pienempi osa on joutunut suorittamaan asevelvollisuutensa.
Porvaripuolueet ovat joutuneet nopeasti muuttamaan kantaansa. Baijerilaisen kristillissosiaalisen unionin (CSU) ohjelman mukaan yleisen asevelvollisuuden merkitys kansalliselle turvallisuudelle on keskeinen. Kristillisdemokraattien (CDU) ohjelma sitoutuu yleiseen asevelvollisuuteen. Nykyisen hallituksen ohjelmassa puolueet vakuuttavat pitävänsä kiinni yleisen asevelvollisuuden perusteista.