Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Tuore Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) raportti kertoo sen, mistä viitteitä saa arkielämästä päivittäin. Kansalaisten kahtiajako Suomessa vain syvenee syvenemistään. Noin 70 prosentilla asiat ovat hyvin, mutta noin 30 prosentin tilanne huononee koko ajan. Suomi jakautuu kiihtyvää vauhtia A- ja B-kansalaisiin.

Kyse ei ole vain siitä, että ”suhteellinen” köyhyys lisääntyisi rikkaiden rikastuessa optioiden, osinkojen ja kaikenlaisten lisäpalkkioiden myötä. Köyhien määrä lisääntyy ihan absoluuttisesti ja heidän tilanteensa huononee koko ajan. Erityisen huolestuttava on tutkijoiden viesti, jonka mukaan Suomi on taantunut köyhyyden ja lapsiköyhyyden osalta 1970-luvun alun tasolle. Mitä hyvinvointiyhteiskunnasta on enää jäljellä?

Tilanne on raportin mukaan kehittynyt huonompaan erityisesti pitkäaikaistyöttömillä, 80 vuotta täyttäneillä vanhuksilla sekä syrjäytymisvaarassa olevilla nuorilla. Näiltä ryhmiltä on nirhattu etuja koko ajan pois, viimeksi juuri viikko sitten kurjistettiin jälleen surkeimmassa jamassa olevien nuorten asemaa.

Suomi jakautuu kiihtyvää vauhtia A- ja B-kansalaisiin.

Näistä asioista on kirjoitettu säännöllisesti tämänkin lehden palstoilla, joten asiat eivät ole uusia ja yllättäviä. Puhuminen tai kirjoittaminen ei kuitenkaan – valitettavasti – näytä vaikuttavan juuri mitenkään silloin, kun vallan kahvassa olevat päättäjät sulkevat korvansa ja peittävät silmänsä. Heidän mielestään ongelmat ilmeisesti poistuvat itsestään.

Tuoreesta tutkimuksesta voi tehdä yksiselitteisen johtopäätöksen: viime vuosina harjoitettu politiikka on tuottanut yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Ongelmat eivät synny tyhjästä. Kehityksen takana on aina poliittisia päätöksiä eli suoraan sanottuna väärää politiikkaa; tai ehkä se onkin porvarihallituksen mielestä – heidän taustaryhmiensä etujen mukaisesti – oikeaa politiikkaa.

ILMOITUS

Pääministeri Mari Kiviniemen (kesk.), valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok.) ja työministeri Anni Sinnemäen (vihr.) olisi syytä tutustua tarkkaan THL:n raporttiin, ennen kuin alkavat laatia leikkauslistojaan. Esimerkiksi arvonlisäveron korotus kirpaisee ankarimmin kaikkia niitä, jotka ovat muutenkin yhteiskunnan huono-osaisimpia.

Rahaa pitää nyhtää sieltä, missä sitä on eikä niiltä, jotka jo nyt joutuvat kitkuttelemaan supistuvalla perusturvalla, pienellä eläkkeellä tai opintotuella.

Eriarvoistuminen näkyy myös kasvavina terveyseroina. Huono-osaisuus heikentää niin ikään lasten mahdollisuuksia kouluissa ja sitä kautta vaikeuttaa läpi koko elämän. Valitettavasti tätä listaa voisi jatkaa miltei loputtomiin.