Tämä kirja on ainutlaatuinen ja osuvasti nimetty, mutta tekee lukijan surulliseksi. Marilyn Monroe, jonka nimi yhä on symboli hunajaiselle ja silti lapsenkaltaiselle naiskauneudella, piirtyy kirjassa kokonaiseksi ihmiseksi omien tekstiensä kautta.
Vaatii melkoista päättäväisyyttä olla musertumatta, hän kirjoitti, ja musertui.
Ruumiissa, jota Marilyn aika ajoin kantoi kuin matkalaukkua, eli älykön ja runoilijan sielu, josta kenelläkään ei ollut aavistustakaan, kuvailee Antonio Tabucchi kirjan kauniissa esipuheessa ”Perhosen pöly”.
Menestys ja kimallus olivat pintaa, hymyilevät huulet naamio.
Teksti- ja kuvakokoelma vie elämään, jota yksi maailman mystifioiduimmista naisista eli menestyksen ja särkymisen välisellä rajalla. Kirjassa kuuluu ehdottomasti Marilynin oma ääni, mutta lainaan vielä toistakin miestä, Marilynin kolmatta aviomiestä, kirjailija Arthur Milleriä:
Jäädäkseen henkiin hänen olisi pitänyt olla kyynisempi tai ainakin lähempänä todellisuutta. Sen sijaan hän oli runoilija, joka seisoo kadunkulmassa ja yrittää lausua säkeitään väkijoukolle, joka raastaa vaatteet hänen yltään.
Norma Jean Mortensonina syntynyt, Bakeriksi kastettu ikoni kuoli Marilyn Monroena, vain 36-vuotiaana. Menestys ja kimallus olivat pintaa, hymyilevät huulet naamio. Sen taakse Välähdyksiä, sirpaleita päästää lukijansa.
Kirjaan on koottu Marilynin jälkeen jääneet paperit vuosilta 1943–1962, jotka hän testamenttasi uskotulleen, Actors Studion johtajalle Lee Strasbergille. Taustoitettu tekstikokoelma sisältää runoja, runon kaltaisia mietelmiä, päiväkirjan palasia, suunnitelmia, kirjeitä, jopa ruokaohjeita. Sensaatiota ja paljastuksia kärkkyville kirja lienee pettymys.
Muistiinpanot paljastavat äärimmäisen epävarman, mutta itseään jatkuvasti analysoivan nuoren naisen.
miksi tunnen itseni vähemmän ihmiseksi kuin muut (aina on tuntunut jollain lailla että olen ali-ihminen) jopa ruumiillisesti olen aina ollut varma että minussa on jotain vikaa – en uskalla sanoa missä kohdin mutta tiedän missä kohdin —
Hän työskentelee ankarasti kehittyäkseen näyttelijänä, taiteilijana ja ihmisenä. Lukee koko ajan. Kirjoittaa itselleen ohjeita ja listoja.
Veny. Laajene. Avaudu. Vapaudu.
Ei ennakkoasennetta, löydä tunne kehosta/ kuuntelemalla/ kuuntele silmillä —
Omaa tahtoa on nyt harjoitettava.
Anuirmeli Sallamo-Lavin ja Lotta Toivasen käännös on hyvin suoraviivaista ja kirjaimellista, se ei tulkitse tai pyri ”hyvää suomeen”. Ratkaisu korostaa hienosti muistiinpanojen keskeneräistä luonnetta, hetkellisyyttä. Ne ovat nopeita siveltimen vetoja, perhosen siipipölyä.
Mihin minä uskon/ Mikä on totuus/ Uskon itseeni/ jopa hiuksenhienoihin/ vaikeasti määriteltäviin tunteisiini – –
Välähdyksiä, sirpaleita. Marilyn Monroe. Toim. Stanley Buchthal ja Bernard Comment. WSOY 2010. 265 sivua.