Nerokas Margaret Atwood loistaa jälleen. Hänen viime vuonna Kanadassa ilmestynyt ja jo nyt suomennettu Herran tarhurit on ilmestyskirjamainen näkemys lähitulevaisuudesta. Teos kuvaa maailmaa hetkeä ennen ihmisen luomaa viimeistä katastrofia ja mitä sen jälkeen jää jäljelle.
Herran tarhurien keskipisteessä on ekologis-uskonnollinen yhteisö, joka pyrkii elämään maailmassa, jossa raaka kapitalismi vallitsee. Yhteisö elää kommunismissa, mutta ulkopuolinen maailma ei ole sen tavoitteille lempeä.
Päähenkilöt Toby, Ren ja Amanda ovat naisia, jotka selviytyvät vain alistumisella, orjuudella, mutta myöskin ystävyydellä, sisulla ja tarvittaessa väkivallalla. Romaanin miehet ovat joko profeetan kaltaisia ilmestyksiä, rassukoita tai väkivaltaisia tappajia, raiskaajia.
Atwood jatkaa linjaansa, jonka puhdasverinen esimerkki on 1980-luvun menestysteos Orjattaresi. Siinä maailmaa hallitsevat äärioikeistolaiset fundamentalistit. Atwood ennakoi selvästi Amerikassa nousevaa uskonnollista oikeistoa, tietysti omalla tyylillään.
Vuonna 2003 julkaistu Oryx ja Crake on Herran tarhurien esiteos, jossa Atwood tuo esille raa´an kapitalismin ja ympäristönsuojelun yhteiselon mahdottomuuden. Herran tarhureissa Atwoodin ekologinen, feministinen ja vasemmistolainen ajattelu on kuitenkin korkeimmassa kukassaan.
Kanadalainen Margaret Atwood on jo vuosia ollut Nobel-listojen kärjessä, mutta palkintoa Ruotsin akatemia ei ole hänelle suonut. Tämä voi johtua siitä, että kirjailija on feministi: hän kirjoittaa myös seksistä, naisten hyväksikäytöstä tai ehkäpä siksi, että Atwood on suosittu myös lukijoiden keskuudessa. Hän kirjoittaa loistavasti, luettavasti ja jännittävästi. Hän ei ole tuntematon runoilija mikä-mikä-maasta, kuten useimmat nobelistit.
Margaret Atwood: Herran tarhurit. Suomentanut Kristiina Drews. Otava 2010. 527 sivua.