Susan Abulhawan Jeninin aamut on surullinen ja järkyttävä romaani, koska se on täynnä sotaa, kuolemaa ja vääryyttä. Niin on ollut myös Palestiinan kansan historia viimeisten runsaan 60 vuoden aikana: karkotuksia omista kodeista miehittäjien tieltä, siviilien surmaamista ja kiduttamista mitä pienimmistä syistä, organisoituja verilöylyjä, terroria ja koston kierrettä. Mutta kaikesta huolimatta romaani on myös täynnä suurta rakkautta ja onnea, joka tosin osoittautuu hyvin epävarmaksi ja haavoittuvaksi.

Miehityksen kauhut ovat altistaneet palestiinalaiset pienestä pitäen äärimmäisen voimakkaille tunteille, selittää romaanin päähenkilön Amalin paras ystävä Huda. ”Vihamme on raivoa, jota länsimaalaiset eivät kykene ymmärtämään. Surumme saisi kivenkin itkemään. Eikä rakkautemme ole mikään poikkeus”.

Kansakunnan historian kuvauksena Jeninin aamut tuo mieleen Väinö Linnan Täällä Pohjantähden Alla -trilogian. Kumpikin kuvaa yhden perheen ja kylän elämää historian myrskyissä. Tosin Jeninin aamuissa Ein Hodin kylästä joudutaan jo varhaisessa vaiheessa pakolaisleirille.

Jeninin aamut on romaanina Pohjantähteä paljon suppeampi, mutta se valaisee silti erinomaisesti ja koskettavasti Palestiinan kansan lähihistoriaa, kuten Pohjantähti Suomen historian tiettyjä vaiheita.

Susan Abulhawa: Jeninin aamut. Suomentanut Pauliina Klemola. Like 2010. 251 sivua.