”Kaivosyhtiöillä näytön paikka vuorovaikutuksessa”
Kaivostoiminnan elpyminen herättää kaivospaikkakunnilla odotusten lisäksi myös pelkoja, selviää suomalaistutkimuksesta.
Eniten pelätään, miten kaivostoiminta muuttaa ympäristöä ja vaikuttaa alueen matkailu- ja virkistyskäyttöön.
– Kaivostoiminta muuttaa maisemaa vääjäämättä. Tutkimme miten paikalliset ja luontomatkailijat siihen suhtautuvat, kertoo tutkija Tuija Mononen Itä-Suomen yliopistosta.
Monosen mukaan kaivostoimintaan liittyy myös paljon toiveita. Se nähdään syrjäseutuja piristävänä elinkeinona ja sen uskotaan vaikuttavan työllisyyteen positiivisesti.
Paikallisuuspuheet käytäntöön
Tutkimusta johtava professori Rauno Sairinen kertoo, että kansainvälisten kaivosyhtiöiden ja paikallisen väestön keskinäinen vuoropuhelu näyttää vahvistuneen 2000-luvulla. Suurimmat kaivosteollisuuden yritykset ovat tehneet yhteiskuntavastuuohjelmia.
Suomessa sen sijaan alustavien tulosten mukaan kaivosyritysten yhteydenpito paikallisväestöön näyttää olevan edelleen ylhäältä tulevaa pr-toimintaa.
– Tarvetta maineen puhdistukselle tuntuu olevan. Halutaan antaa oikeaa tietoa yleisölle ja sanoa, että huolehdimme ympäristöstä. Keskinäistä vuoropuhelua ei kuitenkaan ole liiemmin ollut.
Sairisen mukaan kaivosyhtiöillä onkin näytön paikka siinä, kuinka he hoitavat vuorovaikutuksen paikallistasolla.
Uusi kaivoslakiesitys on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Voimaan lain pitäisi tulla vuoden alussa. Sairisen mukaan lain tulisi luoda alalle toimivat puitteet.
– Kiinnostavaa on, lisääkö se paikallisten osallistumismahdollisuuksia.
Kuka työllistyy?
Nykyinen kaivostoiminta ei enää synnytä kaivosyhteisöjä, joissa kaivostyöläiset asuivat perheineen vielä muutama vuosikymmen sitten.
Tuija Monosen mukaan on tärkeää miettiä, kenet kaivos työllistää.
– Työllistävä vaikutus on selvä, mutta työllistääkö kaivostoiminta paikallisesti? Se vaikuttaa siihen, miten toimintaan suhtaudutaan.
Nykyinen toiminta perustuu useimmiten työntekijöiden matkustamiseen. Kaivosyhtiöiden vaatima ammattitaito on sen tasoista, ettei sitä välttämättä paikallistasolta löydy.
Tutkijoita kiinnostaa, miten kaivoksen työntekijöihin suhtaudutaan, he kun eivät ole paikallisia, saati välttämättä suomalaisia.
– Haluamme tietää, miten kaivostoimijat otetaan vastaan. Suhtaudutaanko heihin eri lailla kuin alueelle tuleviin metsästäjiin ja kalastajiin. Siinäkin on kyse luonnonvarojen käyttämisestä, Mononen huomauttaa.
Kaivospaikkakunnilla koetaan epävarmuutta siitä, miten alueen elinvoimaisuus turvataan, kun kaivostoiminta loppuu.
– Tässä kaivoshuumassa ei juurikaan pohdita kaivostoiminnan jälkeistä elämää.
Suomen Akatemian rahoittama tutkimus selvittää kaivostoiminnan sosiaalisia ja paikallisia vaikutuksia Itä-Suomessa. Kohteena on kolme erityyppistä ja eri vaiheessa olevaa kaivosaluetta: Talvivaaran monimetallikaivos Sotkamossa, Pampalon kultakaivos Ilomantsissa ja Nunnalahden Vaaralammen vuolukivilouhos Juukassa.
Nelivuotinen tutkimus käynnistyi vuoden alussa.