Jussi Joentausta

Isyys on vähemmän arvokasta kuin äitiys, väittää STTK:n talouspoliittinen asiantuntija, tasa-arvoaktiivi Ralf Sund.

Erotilanteissa ja huoltajuuskiistoissa noin 90 prosenttia lapsista päätyy äidille.

– Isälle sanotaan aivan liian usein, ettei hänellä ole mahdollisuuksia jatkaa täyspainoista isyyttään.

Isät tyytyvät ratkaisuun, jotta edes jonkinlainen yhteys säilyy.

– Isät eivät vaadi. Heillä on sellainen käsitys, että on turha edes yrittää.

ILMOITUS

Sundin saamista yhteydenotoista on ilmennyt, että sosiaaliviranomaiset suosivat äitejä vanhempia arvioidessaan. Äidin ja lapsen yhdessäolossa korostetaan hellyyttä ja huolehtimista, isän ja lapsen välillä toiminnallista tekemistä.

– Hellyys ja läheisyys arvotetaan tietenkin tärkeämmäksi. Se vain jätetään sanomatta.

Syyttävä sormi kohdistuu viranomaistoimintaan.

– En usko mihinkään salaliittoteorioihin feministisosiaalityöntekijöistä. Kyse on miehen ja naisen rooleista. Ne ikävä kyllä perustuvat yhä 1800-luvun maatalousyhteiskuntaan, jossa nainen oli kotona.

Tämän päivän vanhemmuuteen sopii Sundin mukaan, että vanhemmuuden taakka jaetaan.

– Vaikka vastuun jakaminen ei aina toteudu, sen pitäisi olla tavoite. Nyt määräävät niin sanottu yhden kodin malli ja roolit yksinhuoltajamarttyyristä ja maksajasta.

Sundin mukaan paras ratkaisu on laaja tapaamisoikeus, jossa kumpi tahansa vanhempi voi olla lähihuoltaja.

Perhevapaiden tasaisempi jako vaikuttaisi hänen mielestään myönteisesti palkkakehitykseenkin.

– Naisten palkkakehitystä hillitsee, että he voivat olla koska tahansa poissa töistä lasten takia. Jos riskin jakaisi kahdelle osapuolelle tasaisesti, niin totta kai se vaikuttaisi.