Viikkolehti julkaisi viime keväänä Sakari Suutarisen haastattelun, jossa kerrottiin, miten työnantajapiirien rahoittama ”Vapaan koulutuksen tukisäätiö” lobbasi suomalaisnuorison yhteiskunnallisesti passiiviseksi ja rakensi opetushallinnon sisälle tiedusteluverkon vastustamaan vasemmistolaista koulutuspolitiikkaa. Viime viikkoina asia on noussut esiin myös Helsingin Sanomien ja Keskisuomalaisen palstoilla.
Jyväskylän yhteiskunnallisen opiston (JYO) tilaisuudessa Suutarinen totesi, ettei säätiö ollut vain vakoiluorganisaatio.
– Tässä ujutettiin opetushallintoon, siis huomattavaan osaan Suomen valtion hallintoa, Troijan puuhevonen, joka ei ole pelkästään tiedustelujärjestö vaan myös vaikuttamisjärjestö. Kun säätiö 90-luvun alussa ajettiin alas, niin ei se tarkoita, että nämä vaikutuskanavat ja -menetelmät ajettiin alas.
Listoja on varmaan olemassa.
Suutarinen pitää säätiön toiminnassa erityisen kiinnostavana 80-lukua, jolloin oikeiston pelkäämä vasemmistoaalto oli jo taittunut, mutta säätiö sai kuitenkin lisää vaikutusvaltaa.
– Keinot olivat vaikuttaminen virkanimityksiin, tutkimukseen ja tutkimusmäärärahoihin. Apurahoja järjestettiin poliittisesti luotettaville tutkijoille, joista sitten tehtiin lausunnonantajia ja asiantuntijoita, kun jatkossa katsottiin, mille hankkeelle myönnetään määrärahaa.
Tiesikö Supo?
Suutarista kiinnostaa tietää, oliko maan suojelupoliisi tietoinen säätiön toiminnasta, saattoiko tällainen säätiö toimia Supon tietämättä vai sulkiko Supo vain silmänsä sen toiminnalta.
Suutarinen haluaisi myös tietää, missä mustat listat nyt ovat ja pidetäänkö niitä edelleenkin käytössä.
– Listoja monistettiin rahoittajien käyttöön. Niitä on varmaan olemassa. Ei kai esimerkiksi EVA:n tai STK:n arkistosta noin vain voi käydä niitä tuhoamassa.
Ilmeisesti mustia listoja on myös tuhottu. Näin ainakin väitti varhaiskasvatuksen opettaja Erkki Tiusanen, joka hämmästeli Jyväskylän nykyisen kaupunginjohtajan Markku Anderssonin osuutta säätiössä. Yliopiston virkamiehenä 70-luvulla toiminut Andersson on itse kertonut olleensa laatimassa mustia listoja.
– Miten yliopiston virkamies on voinut olla tällaisessa mukana? Anderssonilla oli vielä puoli vuotta sitten kaappi tiedekunnan kansliassa, ja vahtimestarit saivat käskyn tuhota sen sisällön.
Suutarista hämmästyttää, miten varjo-organisaation perustaminen yliopistojen sisälle on voinut toteutua niin helposti.
– Olisin huomattavasti helpottuneempi, jos joku voisi sanoa, ettei muilla hallinnonaloilla ole, eikä ole ollut vastaavaa. Vai onko mahdollista, että esimerkiksi lääketeollisuus olisi päässyt meidän hallintoon sisään.