Lehtikuva/ NICHOLAS KAMM

Pintaa syvemmältä

Kun Tea Party-liike rantautui syyskuussa Eurooppaan, Lontooseen eivät kokoontuneet huomiota herättävästi pukeutuneita mielenosoittajia julisteineen, vaan heidän taustavoimansa, miehiä ja naisia businesspuvuissaan. Tea Party ei nimittäin ole mikään varsinainen kansalaisliike, sitä ohjaavat ja rahoittavat Yhdysvaltain rikkaimmat ja oikeistolaisimmat miehet.

Tästä ei ollut juuri tietoa, kunnes Jane Meyer kuukausi sitten julkaisi New Yorker-lehdessä perusteellisen selvityksen Koch-veljesten vähemmän julkisesta poliittisesta toiminnasta. Tähän asti heidät on lähinnä tunnettu kulttuurin ja lääketieteellisen tutkimuksen mesenaatteina, kun taas heidän poliittinen hyväntekeväisyytenä on pysynyt varsin hyvin piilossa, sillä kun ei samalla tavoin hanki mainetta.

Rahaa joka tapauksessa riittää toimintaan kummallakin puolella. Veljesten melkein kokonaan omistama Koch Industries on Yhdysvaltain toiseksi suurin yksityinen yritys. David ja Charles Kochin yhteenlasketun omaisuuden arvo on 35 miljardia dollaria – ainoastaan Microsoftin Bill Gates ja pörssiguru Warren Buffett ovat vielä rikkaampia.

Valtio pitäisi, Charles Kochin sanoin, hävittää juurineen.

Tämä ei kuitenkaan riitä. Veljekset haluavat yrityksilleen ja aatteilleen vielä enemmän elintilaa. Koch Industries omistaa öljynjalostamoita Teksasissa, Alaskassa ja Minnesotassa, mutta myös kohtalaisen määrän eri tuotteita valmistavia yrityksiä. Varsinkin öljyalalla tiukentuvat ympäristösäädökset kaventavat voittoja. Keväällä julkistetun selvityksen mukaan Koch Industries kuuluu maan kymmenennen suurimman ilmansaastuttajan ryhmään. Sekä ympäristö- että ilmastohuolien vuoksi päästömääräyksiä halutaan tiukentaa.

Mutta Koch Industries ja sen johtohahmot, joista David on 70 ja Charles 74, taistelevat sitkeästi ympäristösäädöksiä vastaan, sekä omien etujensa vuoksi että ideologisista syistä. He ovat libertaareja ja katsovat, että valtion pitäisi vain taata yksilöiden turvallisuuden: Sen ei pidä sekaantua liike-elämän toimintaan, esimerkiksi ympäristönormeja säätämällä. Minimaalinen sosiaaliturva riittäisi ja veroja pitäisi leikata roimasti. Valtio pitäisi, Charlesin sanoin, hävittää juurineen. Friedrich von Hayek on teoksellaan Tie orjuuteen aikoinaan innostanut veljeksiä ja nyt tämä sama kirja on Tea Party-aktivistien suosiossa.

ILMOITUS

Veljesten suhtautumisesta maansa ulkopolitiikkaan ei ole tietoa, mutta ideologiansa mukaisesti libertaarit yleensä vastustavat sotimista ulkomailla, mikä esimerkiksi Irakin sodan aikoihin johti yllättäviin ”asevelitilanteisiin”.

Veljekset ovat osallistuneet Yhdysvaltain libertaarisen puolueen toimintaan ja David osallistui vuoden 1980 presidentinvaaleihin puolueen varapresidenttiehdokkaana ja puolueen kampanjan päärahoittajana. Tulos oli kuitenkin vaatimaton ja tämän jälkeen veljekset siirtyivät vaikuttamaan erilaisten ajatushautomoiden, toimintaryhmien ja kampanjoiden kautta.

Vuonna 1977 veljekset rahoittivat maan ensimmäisen libertaarisen ajatushautomon, Cato Instituten, perustamisen ja he ovat senkin jälkeen toimineet sen keskeisinä rahoittajina. Instituutin nykyään yli sata työntekijää keskittyvät perustelemaan veroalennuksia, sosiaalimäärärahojen leikkaamista ja lepsua ympäripolitiikkaa.

Veljekset ovat satsanneet paljon rahaa myös Heritage Foundationiin, jonka mukaan ei ole riittäviä todisteita ihmisten aiheuttamasta ilmastomuutoksen uhasta. Cato ja Heritage ovat Yhdysvaltain oikeiston tunnetuimpia ja tunnustettuja linnakkeita. Vähemmän tunnettu on sen sijaan Mercatus Center, joka toimii George Mason-yliopiston yhteydessä Washingtonin kupeessa. Se mainostaa itseään ”markkinasuuntautuneiden ajatusten johtavana akateemisena lähteenä maailmassa” ja on suurelta osin Kochin veljesten rahoittama. Sen johtaja Richard Fink johtaa myös Koch-yhtiön lobbaustoimintaa Washingtonissa.

Jane Mayer kertoo jutussaan mainio esimerkin Mercatuksesta. Kun ympäristövirasto EPA vuonna 1997 yritti rajoittaa muun muassa öljynjalostamoiden maan otsonikerrosta vahvistavia päästöjä, Mercatus Centerin taloustieteilijä esitti, että ilman kirkastuminen lisäisi ihosyövän määrää jopa 11 000 tapauksella vuodessa. Hän vei asian oikeuteen ja EPA hävisi kiistan. Osoittautui jälkeenpäin, että asiasta päättäneet tuomarit olivat osallistuneet erään säätiön tarjoamiin kekkereihin Montanassa. Säätiö, jolla on viattomalta kuulostava nimi Foundation for Reseach on Economics and the Environment, on Kochin perheen säätiöiden rahoittama. Kochin veljekset ovat antaneet jopa runsaasti enemmän rahaa kuin ExxonMobile eri järjestöille, jotka kieltävät ilmastouhkaa ja vastustavat sen perusteella ehdotettuja lakeja.

Vaikuttaminen tavallisiin kansalaisiin on Kochin veljesten keskeisiä tavoitteita. David Koch ja Richard Fink perustivat vuonna 2004 järjestön Americans for Prosperity, joka on pyrkinyt kääntämään libertaarien tavoitteita ruohonjuuritasoin toimintaan. David Bartlett, konservatiivinen ekonomisti ja historioitsija, joka on työskennellyt erään Kochien tukeman ajatushautomon palveluksessa, on sanonut Mayerille: ”Libertaarisen liikkeen ongelma on ollut, että siinä on ollut vain päälliköitä eikä intiaaneja. Ei ole ollut tavallisia ihmisiä, äänestäjiä, jotka olisivat välittäneet tippaakaan. Kochien ongelma on siis ollut liikkeen synnyttäminen.” Nyt kun Tea Party-liike on syntynyt ”kaikki yhtäkkiä näkevät, että kentällä on intiaaneja, ihmisiä jotka voivat tuottaa todellista ideologista voimaa”. Nyt Kochit ”yrittävät muotoilla, valvoa ja kanavoida populistisen kansannousun heidän omien poliittisten tavoitteiden mukaan”.

Tämä ei ole ollut vaikeaa. ”Intiaanien” ja ”päälliköiden” tavoitteet ovat olleet samansuuntaiset: verot alas ja sääntely pois. Kochit ovat ehkä lisänneet soppaan Obaman vastaisuutta, monet pitävät heitä koko presidentin parjaamisen kampanjan päämoottoreina, vaikka he eivät näy, eivätkä kuulu julkisuudessa. Eräs republikaanien, ja aikaisemmin Kochien, puolesta töitä tehnyt sanoo Tea Party-liikkeestä: ”Kochin veljekset antoivat rahan jolla se perustettiin. He ikään kuin levittivät siemenet maahan. Sitten rankkasade tulee ja sammakot tulevat ulos mudasta – ja he ovat meidän ehdokkaina!”