Suomalaisen yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys on johtanut lapsiperheiden köyhyyden kasvamiseen, päättelee Tukholman yliopiston kansataloustieteen professori Markus Jäntti. Hänen mukaansa köyhien perheiden määrä on Suomessa kolminkertaistunut 15 vuodessa. Huolestuttavin on tilanne yksinhuoltaja- ja maahanmuuttajaperheissä.
EU-tasolla köyhäksi määritellään perhe, jonka käytettävissä olevat tulot ovat alle 60 prosenttia mediaanitulosta. Näin päädytään muun muassa siihen, että yksi neljästä yksinhuoltajatalouden lapsesta on suhteellisesti köyhä.
Jäntin mukaan perhetausta näkyy kaikissa lapsen myöhemmissä vaiheissa. Tämä saa hänet korostamaan neuvola-, päiväkoti- ja koulujärjestelmän säilyttämisen tärkeyttä. Niiden merkitys on erityisesti köyhimpien perheiden lapsille suuri.
Jäntti pitää ristiriitaisena sitä. että Suomessa tuetaan lasten ottamista pois päivähoidosta. Ristiriita on tässä siinä, että puhutaan työnteon kannustamisesta, mutta samalla tuetaan työelämästä vetäytymistä. Oikeampaa olisi tukea palkkatuen keinoin esimerkiksi molempien vanhempien osa-aikatyötä.
Käyttökelpoisia keinoja lapsiköyhyyden vähentämisessä olisivat professori Jäntin mielestä esimerkiksi matalapalkkatuet, jotka vahvistuvat sitä mukaa, mitä enemmän työtä tehdään. Tällaisten tukien tarpeessa ovat erityisesti yksinhuoltajaperheet.
Jäntti kirjoittaa aiheesta Kelan Perhepiirissä-julkaisussa.