Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Vasemmistoliitosta tulisi taas työväenpuolue. Toivottavasti työväenpuolueella tarkoitetaan sitä, että ollaan myös uustyöläisen puolella.

Tälle vuosituhannelle tullessa putosin Luovasta luokasta. Minusta tuli uuden työväenluokan jäsen. Luojan kiitos, sanon nyt, kun olen lukenut Anna Kontulan sivuilta arvion amerikkalaisen ekonomistin Richard Floridan lanseeraamasta termistä Luova luokka.

Luovan luokan jäsenellä ei useinkaan ole lapsia. Jos lapsia tai ikääntyviä vanhempia on, he ovat vain jarruja, joiden hoitamiseen tarvitaan palvelevaa luokkaa.

Tänä kesänä päiväni ovat alkaneet rauhallisesti, sillä olen tiedostanut asemani. Ongelmani ei ole paskaduunini sinänsä, vaan se, että toimeentulo on tässä epävarmaa. Onneksi Vasemmistoliitto on ottanut ohjelmaansa perustulon. Voidaan sitä nimittää työvoimareservin ylläpitomaksuksikin, jos sellainen on porvarin mielestä jotenkin kivempaa.

Tänä kesänä en ole herännyt kukonlaulun aikaan ja kiikuttanut vammaista lastani kesähoitoon. Olen aamukahvinkeiton aikana lueskellut sivu kerrallaan Valtaa Suomessa, SKP:n kuntapamflettia tai Megafoneja.

ILMOITUS

Erona Luovaan luokkaan on se, että en kehitä itseäni kapitalistia varten enkä uneksi asemasta kenenkään palkkaorjana.

Kohta heräävät lapset. Nostan esikoisen pyörätuoliin, sekoitan kaakaon, puen lapselle jotain ylle. Lapset asettuvat tietokoneensa ääreen, minä työkoneeni.

Omaishoitajuus vaihtuu päivän mittaan yrittäjyydeksi. Lasken palkkoja, nostan esikoisen dallariin, järjestelen kuitteja kirjanpitoon, haen lasten isältä lasten ruoka-annokset, huolestun hetkeksi siitä, miten tämä maahanmuuttajana selviytyy, kun ansiosidonnainen vaihtuu peruspäivärahaksi, nostan esikoisen takaisin pyörätuoliin.

Epävarmuus on sitä, että omaishoidon tuki voidaan ottaa minä hetkenä hyvänsä pois. Kun omaishoidon tukia korotettiin, Lapinlahden kunta jätti osan tuen saajista ilman.

En kyennyt valittamaan asiasta, sillä samanaikaisesti kävin kamppailua lapseni kouluavustajan puolesta. Tämän vuoksi kummastelen vasemmistolaisten hygieenisyyttä pelätä kamppailu-sanaa.

Vammaisperheet ovat jo vuosien ajan huomanneet, että lakisääteisten oikeuksien saaminen kotikunnalta vaatii jatkuvaa taistelua. Kamppailukin on liian lievä ilmaus.

Kirjoittaja on lapinlahtelainen 45-prosenttisesti rakennusalan yrittäjä.