Yhteiskunnan tarjoaman viimesijaisen turvaverkon pitäisi olla riittävä, selkeä ja kannustava sekä oikeudenmukainen. Työmarkkinatuen puolison tulojen tarveharkinta loukkaa kaikkia näitä periaatteita.
Tarveharkinta tarkoittaa sitä, että työttömyydestä kärsivässä perheessä toisen puolison melko pienikin kuukausipalkka syö kokonaan toisen puolison työmarkkinatuen. Pahimmassa tapauksessa perhe joutuu tästä syystä hakemaan toimeentulotukea.
Menettely on äärimmäisen epäkannustava. Jo ilman työmarkkinatuen tarveharkintaa työtuloista vähennetään verot ja ne pienentävät asumistukea ja nostavat mahdollisia päivähoitomaksuja. Työmarkkinatuen tarveharkinnan vuoksi työnteon kannustimet ovat vieläkin heikommat työssäkäyvälle osapuolelle, vaikka juuri tämänkaltaisten alle keskituloisten perheiden itsenäisen selviytymisen tukeminen on yhteiskunnan parhaan edun mukaista. Lisäksi järjestelmä on erittäin monimutkainen.
Tarveharkinta hankaloittaa työttömien parisuhteiden solmimista.
Tarveharkinnan negatiiviset kannustimet eivät liity vain työssäkäyntiin. Tarveharkinta hankaloittaa työttömien parisuhteiden solmimista, koska yhteen muuttamisen jälkeen työttömän kumppanin omat tulot voivat pudota nollaan. Järjestelmä olettaa juuri yhteen muuttaneidenkin elävän samasta lompakosta, vaikka todellisuus olisi aivan toinen.
Kyse on myös periaatteista. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on lähtökohtaisesti yksilöllinen. Tarveharkinta on tämän periaatteen vastainen. Tarveharkinta koskettaa pääosin naisia, erityisesti nuoria ja lähellä eläkeikää olevia naisia. Se ei ole tasa-arvoinen menettely. Lisäksi kansalaiset kokevat menettelyn epäoikeudenmukaisena.
Perustuslakivaliokunta, työ- ja tasa-arvovaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta sekä sosiaaliturvan uudistamista pohtinut Sata-komitea ovat todenneet nämä ongelmat ja ehdottaneet luopumista työmarkkinatuen tarveharkinnasta. Ymmärrämme, että valtion taloudellinen tilanne on tiukka, eikä uusia menonlisäyksiä ole helppo hyväksyä. Tämä noin 30 miljoonan euron menonlisäys ei kuitenkaan vaaranna talouspoliittista linjaa.
Lea Karjalainen, TVY ry, puheenjohtaja
Heikki Hiilamo, Kela, tutkimusprofessori
Matti Huutola, SAK:n hallituksen varapuheenjohtaja
Kalle Kuusimäki, Kirkkohallitus, KDY, johtaja
Liisa Björklund, HDL, kehityspäällikkö
Jukka Gustafsson, kansanedustaja
Anneli Pohjola, Lapin yliopisto, professori
Riitta Särkelä, STKL, toiminnanjohtaja