Mitä olisi tapahtunut, jos Harry Potter olisikin ollut painajaisia näkevä poika, jolla on elossa olevat rakastavat vanhemmat ja Tylypahka olisi Painajaisakatemia? Aika tarkan vastauksen tähän saa lukemalla Dean Loreyn teoksen Painajaisakatemia.
On omituisia hirviöitä, omalaatuisia opettajia ja kyseenalaisia seikkailuja. Yksinäinen lapsi, joka saa ensimmäiset ystävänsä. Ja tietysti koulun sääntöjen rikkomista, josta yleensä seuraa jotain hyvää – unohtamatta sitä isoa ja pahaa, joka voi tuhota aivan kaiken. Asetelmat ja hahmot ovat siis hyvin pitkälti kuin Pottereista riivittyjä.
Kolmentoista vanha Charlie Benjamin on fyysisesti pieni poika, joka on elänyt täysin eristettyä elämään. Eräänä iltana hänen uniensa vanavedessä saapuu niin hirviöitä kuin niiden karkottajiakin ja seikkailu voi alkaa. Vahvalla painajaistennäkemiskyvyllä varustettu Charlie lähtee opiskelemaan Painajaisakatemiaan.
Mitään varsinaista vikaa Painajaisakatemiassa ei ole, kunhan hyväksyy hyvin tutun asetelman. Lorey on luonut kekseliäästi hirviöitään ja on varsin hauska ajatus, että painajaisia nähdessämme avaamme portit uniemme hirviöille.
Painajaisakatemia on kielellisesti sujuvaa ja mukavaa luettavaa, mutta mitään varsinaisesti uutta se ei tarjoa.
Dean Lorey: Painajaisakatemia. Suomentanut: Kari Koski. Otava 2010. 271 sivua.