Lehtikuva/ FABRIZIO BENSCH

Saksan liittohallitus joutui keskiviikkona omiensa nöyryyttämäksi liittokokouksen valitessa yli yhdeksän tuntia kestäneessä istunnossaan maalle presidenttiä.

Hallitusrintaman ehdokas, Ala-Saksin pääministeri Christian Wulff (CDU), sai vasta vaalin kolmannella kierroksella riittävän kannatuksen.

Liittokokouksessa CDU/CSU:lla ja FDP:llä oli selkeä enemmistö, 644 kaikkiaan 1242 edustajasta. Heistä yli 50 “karkasi” ensimmäisellä kierroksella ja kymmenkunta vähemmän toisella kerroksella sosialidemokraattien ja vihreiden ehdokkaan Joachim Gauckin taakse tai äänesti tyhjää.

Liittokansleri Angela Merkelin ja muun puoluejohdon painostus sai niin monen kristillisdemokraatin palaamaan riviin, että Wulff ylsi ratkaisevalla kierroksella 625 ääneen. Se varmisti valinnan.

Liberaalien joukoissa oli tusinan verran Gauckin tukijoita.

ILMOITUS

Linken ehdokas sai 126 ääntä

Joachim Gauck sai ensimmäisellä kierroksella 499 ja vasemmistopuolue Linken ehdokas Luc Jochimsen 126 ääntä, kaksi enemmän kuin puolueen edustajien määrä.

Linke saa olla kiitollinen siitä, että Wulffin taakse löytyi kolmannella kierroksella hallitusrintaman oma enemmistö. Lähellä nimittäin oli, että kieltäytymällä tukemasta Gauckia Linke olisi ratkaissut vaalin Wulffin hyväksi ja pelastanut Merkelin hallituksen. Kuusi ääntä vähemmän Wulffille ja niin olisi tapahtunut.

Kieltäytymisen perusteina olivat Gauckin tuki menoleikkauksille ja Saksan osallistumiselle Afganistanin operaatioon sekä kielteinen suhtautuminen puna-puna-vihreään yhteistyöhön liittovaltion tasolla.

Gauck sai ratkaisevalla kierroksella 494 ääntä, joista vajaat kymmenen tuli Linken ryhmästä. Tyhjää äänesti 121 edustajaa, pääosin Linken väkeä.

Merkelin hallitus jatkaa entisestään heikentyneenä. Wulffin valinnasta presidentiksi ei muodostunut uutta alkua sisäisesti rikkinäiselle hallitukselle, kuten hallituspuolueissa oli toivottu. Angela Merkelin henkilökohtainen arvovalta sai uuden pahan kolhun.

Kolmet osavaltiovaalit ensi maaliskuussa saattavat koitua porvarihallituksen kohtaloksi, jos se ylipäänsä pystyy jatkamaan siihen saakka.