Kiinassa paljastunut tuorein orjatyötapaus tuskin yllätti ketään. Ylipitkät työpäivät, hakkaaminen ja sähköiskuilla töihin pakottaminen eivät koske vain nyt vapautettua 34 tiilitehtaan työntekijää. Tapaus ei ole valvonnan puutteesta johtuva yksittäistapaus eikä edes pääomavallan seuraus, vaan sen edellytys. Teollista kapitalismia ei olisi syntynyt ilman orjuutta, eikä synny globaalia kapitalismiakaan.
Maailmassa on kymmeniä miljoonia orjia, vaikka ihmisarvon riistäminen yksilöltä onnistuu siistimminkin kuin väkivallan ja vapaudenriiston kautta. Kiinalaisen orjatyöläisen, suomalaisen tempputyöllistetyn ilmaistyöläisen ja loputtomiin joustaneen matalapalkkaisen rinnastaminen voi tuntua groteskilta, mutta kyse on samasta asiasta. Syy yksilön ahdinkoon on sama, vaikka seurausten janalla ollaan vielä toistaiseksi eri päissä. Yksilön pahoinvoinnin määrää taas ei kenenkään pidä käydä vähättelemään.
Tuorein Kiinan-tapaus on looginen seuraus länsimaiden uuskolonialistisesta ajattelutavasta ja suuryritysten ahneudesta. Se, että yritykset mahdollisuuksien mukaan teettävät ihmisillä töitä ihmisistä välittämättä, on kapitalismiin sisäänrakennettua logiikkaa. Eihän yrityksellä ole muuta yhteiskuntavastuuta kuin olla kannattava omistajilleen – totesi taannoin mies, jonka äkkiseltään luulisi elinkeinoelämää jonkin verran tuntevan. Voiton maksimointi keinoja kaihtamatta on kapitalismissa rationaalista, eivätkä suomalaiset yritykset ole maailmalla yhtään muita puhtoisempia.
Teollista kapitalismia ei olisi syntynyt ilman orjuutta, eikä synny globaalia kapitalismiakaan.
Voidaan tietysti sanoa, että kuluttaja on kuningas. Että Kiinassa tehdään orjatyötä vain, koska kuluttajat niin haluavat. Rohkenen olla eri mieltä jo tästäkin, mutta oletetaan, että väittämä pitäisi paikkansa. Millä rahalla minä pelastan kiinalaisen tiilitehtaan työntekijän? Millä rahalla suomalainen työntekijä pelastaa kiinalaisen työntekijän? Siitäkin huolimatta monet meistä yrittävät vaikuttaa, kuka kulutusvalinnoilla, kuka jollain muulla keinoin. Niin tehdessään voi ainakin kuvitella valkoisen miehen taakkansa karvan verran kevyemmäksi. Olkoonkin, että vastuuta on tekopyhää vaatia yksilöiltä, kun sitä ei vaadita yrityksiltäkään.
Kautta aikojen ovat monet ihmisyhteisöt ja yhteiskunnat perustuneet orjuudelle ja muille alistussuhteille. Vääryyden olemassaolo ei kuitenkaan ole sen oikeutus, sen ymmärtää jokainen vasemmistolainen. Harvemmin oikeisto ja yhteiskunnan parempiosaiset ovat kaikkien ihmisten yhtäläisestä ihmisarvosta ja -oikeuksista huolta kantaneet.
Ihmisoikeuksille ja tasa-arvolle perustuvat yhteiskuntamuodot eivät kuulemma voi toimia. Mutta ei huolta, sillä onhan meillä uusliberaali globaalikapitalismi, joka toimii. Ja juuri näin se toimii.
Kirjoittaja on tiedotusopin opiskelija Tampereelta.