Viime kuukausien lakoissa rikkurityövoima on noussut keskusteluun. Sen sijaan, että kauhistelisimme tilannetta, pitäisi kiinnittää huomiota nuorten, opiskelijoiden ja muiden prekaarien työntekijöiden neuvotteluaseman heikkouteen. Toimeentulon heikkouden ja epävarmuuden vuoksi pienetkin työtulot ovat merkittäviä. Kausiapulaisen ei ole helppo lakkoilla, kun kesätyön saaminen voi olla kiinni siitä, ilmestyykö lakkopäivänä töihin.

Ammattiyhdistysliikettä on kritisoitu siitä, ettei se ole onnistunut tarttumaan työelämän epätyypillistymiseen. On myös esitetty, ettei ammattiliittojen kannata ajaa usein liittoon kuulumattomien prekaarien asiaa. Asia on kuitenkin päinvastoin. Niin kauan kuin pätkätyöläisten ja opiskelijoiden neuvotteluasema on huono, he painavat alas yleistä palkkatasoa ja heikentävät työehtoja.

Niin kauan kuin työnantajilla on käytössään halpaa ja joustavaa työvoimaa, joka ei tunne oikeuksiaan, työnantaja käyttää sitä. Niin kauan kuin työnantaja voi ostaa työn halvemmalla vuokratyöfirmalta tai ulkoistaa riskit freelancerille, niin tapahtuu yhä lisääntyvässä määrin. Vakinaisten työsuhteiden puolustamisen sijaan ay-liikkeen tulisikin varmistaa, että työ maksaa työnantajalle saman verran riippumatta siitä, missä muodossa se ostetaan.

Lisäksi työvoiman heikoimpien osien neuvotteluasemaa tulisi parantaa. Parhaiten tämä onnistuu nostamalla työmarkkinatuki ja muut ei-ansiosidonnaiset etuudet riittävälle tasolle ja sitomalla ne palkkatasoindeksiin. Riittävä toimeentulo takaisi sen, ettei mitä tahansa työtä millä tahansa ehdoilla tarvitsisi ottaa vastaan. Esimerkiksi korkeampi opintotuki takaisi sen, että opiskelijat voisivat poistua työmarkkinoilta polkemasta muiden työehtoja. Tässä olisikin yhteistyösarkaa ammattiyhdistys- ja opiskelijaliikkeelle.