Lehtikuva/ YIORGOS KARAHALIS

Erityisesti Saksassa on kiinnitetty huomiota siihen, että Yhdysvaltain talouskriisissä surullisen kuuluisiksi tulleet pankkijättiläiset tekivät suuria voittoja auttamalla Kreikkaa vuosia jatkuneessa tilastohuijauksessa.

Saksalainen Der Spiegel ja amerikkalainen The New York Times julkaisivat helmikuussa tutkivaa journalismia siitä, miten Wall Streetin suuret investointipankit kuten Goldman Sachs ja JPMorgan Chase ovat antaneet panoksensa ainakin Kreikan ja Italian ”luovaan kirjanpitoon”.

Goldman Sachsilla oli merkittävä osuus siihen, että Kreikka pääsi livahtamaan Euroopan rahaliittoon Emuun ja sitä myötä eurovaluuttaan sen aloittaessa vuonna 2002. Pankki junaili monimutkaisen järjestelyn, jolla Kreikka pystyi kätkemään miljardeja veloistaan piiloon muilta euromailta.

Todellisuudessa Kreikka ei olisi ollutkaan lähelläkään Maastrichtin sopimuksessa määrättyjä rajoja, joiden mukaan julkinen velka ei saa ylittää 60 prosenttia bruttokansantuotteesta eikä valtion budjetin alijäämä saa ylittää kolmea prosenttia bkt:sta.

Velka naamioitiin
liiketoimeksi

Goldman Sachsin vuonna 2001 järjestämässä operaatiossa välineenä olivat johdannaisinstrumentit, joilla voidaan suojautua esimerkiksi korkotasossa tai valuuttakursseissa tapahtuvia heilahteluja vastaan.

Kreikan tapauksessa huomattava summa dollareissa ja jeneissä otettua velkaa vaihdettiin määräajaksi euroiksi ja uuden määräajan kuluttua jälleen dollareiksi ja jeneiksi. Tämä on täysin normaalia ja laillista rahoitustoimintaa.

ILMOITUS

Harmaalle alueelle jouduttiin siinä, että vaihdoissa käytettiin tuulesta temmattuja valuuttakursseja. Kreikka otti virallisesti velkaa 10 miljardia dollaria, mutta sen päälle tuli vielä yksi miljardi, joka ei näkynyt tilastoissa velkana.

Goldman Sachsille järjestely oli hyvin tuottoisa. Se sai palkkioksi 300 miljoonaa euroa. Palkkio maksettiin Kreikan valtion tulevilla tuloilla.

Näin antiikin Kreikan tuulenjumalan mukaan nimetty Aeolos-sopimus lupasi Kreikan lentokenttien laskeutumismaksut investointipankille aina vuoteen 2019 asti. Toinen osa, Ariadne, sitoi Kreikan valtion arpajaisten tulevat tuotot pankin saataviksi.

Ainoaksi voittajaksi
jää lopulta pankki

Järjestelyn nerokkuus on siinä, että mitään suoranaisesti laitonta ei tapahtunut. Valtioiden lainaamista ja tilastointia koskevat säännöt ovat tulkinnanvaraisia, myös Emussa.

Silti ulkopuoliset tahot tulevat johdetuiksi harhaan ja huijaukseen turvautuva valtio voi jatkaa elämistä yli varojensa.

Ainoaksi todelliseksi voittajaksi jää pankki. Huijaukseen osallistuvalle valtiolle sopimukset ovat yleensä pitkällä tähtäimellä epäedullisia.

Goldman Sachs myi edellä mainitut sopimuksensa jo 2005 suurelle kreikkalaiselle liikepankille. Amerikkalaispankki on kuitenkin New York Timesin mukaan kuitenkin ollut aina valmis uusiin järjestelyihin.

Esimerkiksi vielä viime marraskuussa Goldman Sachsin delegaatio tuli Ateenaan ehdottamaan järjestelyä, jolla peiteltäisiin Kreikan terveydenhuollon velkaantuneisuutta. Lehden mukaan Kreikan hallitus ei tähän tarjoukseen tarttunut.

Molemmat suuret
puolueet osallisina

Johdannaisjärjestelyt eivät olleet Kreikan ainoa tapa peitellä totuutta. Välillä turvauduttiin suoraviivaisempiin menettelytapoihin; esimerkiksi eräänä vuonna jätettiin puolustusmenot kokonaan kirjaamatta.

Kreikan astuessa 2002 euroon täytti virallisen tilaston osoittama budjettivaje mainiosti kriteerit, se oli vain 1,2 prosenttia bkt:sta. EU:n tilastoyksikön Eurostatin syksyllä 2004 tekemän tarkastuksen jälkeen luku korjattiin jälkeenpäin 3,7 prosentiksi. Nykyään sen arvioidaan todellisuudessa olleen 5,2 prosenttia.

Kumpikaan Kreikan suurista puolueista ei voi väittää vain toisen syyllistyneen huijaamiseen. Vuosina 1996–2004 vallassa oli sosialistien Pasok, pääministerinä Kostas Simitis. Maaliskuusta 2004 syyskuuhun 2009 valtaa piti konservatiivien Nea Demokratia, pääministerinä Kostas Karamanlis. Viime syksyn vaaleissa jo kovasti huojuvan valtiolaivan peri jälleen Pasok ja pääministeriksi tuli George Papandreou.

Kreikka ei ole ainoa luovaa kirjanpitoa harjoittanut. Kukaan tuskin uskaltaa varmasti sanoa, mitä tilastojen kätköistä voi vielä löytyä. Se ainakin tiedetään, että Italia sai vuonna 1996 budjettinsa kuntoon vastaavan tyyppisellä johdannaisjärjestelyllä. Sen kumppanina toimi toinen suuri amerikkalainen investointipankki JPMorgan Chase.