Lehtikuva/ YIORGOS KARAHALIS

Tästä ei varmasti ole epäilystä: Kreikassa on eletty holtittomasti ja huomisesta huolta kantamatta alkaen siitä, että talouden tunnusluvut on väärennetty.

Silti on kysyttävä, miksi juuri Kreikka joutui koko kevään jatkuneeseen myllytykseen ja miksi juuri nyt. Julkinen velka ei selitä asiaa, Kreikka ei ole EU-maista lähimainkaan velkaantunein.

Kreikan kriisissä on suurelta osin kyse markkinapsykologiasta. Se alkoi kärjistyä joulukuun alussa, kun kolmesta tärkeimmästä luottoluokittajasta pienin, Fitch, alensi maan BBB-luokkaan. Tämä oli ensimmäinen kerta vuosikymmeneen, kun Kreikan luotot putosivat alle parhaan A-ryhmän.

Monien eri toimien yhteisvaikutuksesta markkinat näyttivät rauhoittuvan talvella, mutta kriisi kärjistyi uudelleen 25. helmikuuta, kun myös suurimmat luottoluokituslaitokset Standard & Poor´s ja Moody´s käänsivät lähes samaan aikaan peukalonsa alas Kreikalle.

Kreikka onnistui myymään lainojaan talvella ja kevään aikana jopa yli odotusten, mutta luottoluokittajien pessimistinen viesti käänsi korot nousuun kestämättömällä tavalla ja euromaiden sekä Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n oli tultava palokuntana paikalle viikonloppuna.

ILMOITUS

Standard & Poor´s, Moody´s ja Fitch ovat markkinavoimia, joissa anonyymit virkailijat päättävät yritysten ja kokonaisten valtioiden kohtaloista. Niiden näkemyksessä riippui Kreikkakin kuin löysässä hirressä.

Samat kolme yhtiötä ovat pitkälti vastuussa koko maailmaa heiluttaneesta finanssikriisistä, josta nyt ollaan vähitellen toipumassa. Muutama vuosi sitten ne arvioivat amerikkalaisten pankkien roskalainoiksi osoittautuneet sijoitustuotteet parhaaseen mahdolliseen AAA-luokkaan. Nyt jopa yli 90 prosenttia niistä on virallisestikin luokiteltu roskaksi, mutta luottoluokittajien maine ei näytä kärsineen kolossaalisista virheistä.

Osaksi näiden virheiden seurauksena eurooppalaiset lainaavat yhteisvastuullisesti Kreikalle 80 miljardia euroa. Lainoilla ei pelasteta kreikkalaisia, vaan Kreikkaa luotottaneet pankit. Eniten pelissä on saksalaisilla ja ranskalaisilla pankeilla, kummallakin noin 25 miljardia euroa.