Itävallan ”ensimmäisen tasavallan” natsimenneisyys ja suhtautuminen siihen on jälleen kerran keskeisenä aiheena maan tiedotusvälineissä. Huhtikuun lopun presidentinvaalien toinen pääehdokas, äärioikeistolaisen vapauspuolueen (FPÖ) Barbara Rosenkranz, 51, aiheutti epämääräisillä ja monimielisillä lausunnoillaan protestien aallon.
Rosenkranz sanoi maaliskuun alussa pitävänsä ”kieltolakia” (Verbotsgesetz) vapaata mielipiteenilmaisua rajoittavana. Mainittu laki kieltää rangaistuksen uhalla natsimielisten järjestöjen perustamisen ja natsi-ideologian levittämisen samoin kuin natsien hirmutekojen – kuten juutalaisten joukkotuhon ja kaasukammioiden olemassaolon – kiistämisen.
Toimittajan kysymykseen, epäileekö Rosenkranz kaasukammioiden olemassaoloa, tämä vastasi omaavansa sen tiedon, joka on ”itävaltalaisella, joka on käynyt koulun vuosien 1964 ja 1976 välillä”.
Rosenkranzilta ”valaehtoinen selvitys”
Kyetäkseen edes kohtuullisesti kilpailemaan sosiaalidemokraattien ehdokkaan, istuvan presidentin Heinz Fischerin, 71, kanssa Rosenkranzin on saatava taakseen porvarillisen kansanpuolueen (ÖVP) äänestäjiä. ÖVP ei nimittäin ole asettanut omaa presidenttiehdokasta. Lausunnoillaan hän kuitenkin karkotti heitä.
Ei kulunut edes viikkoa, kun Rosenkranz jo pyörsi puheitaan ja julkaisi ”valaehtoisen selvityksen”. Siinä hän syyttää mediaa lausuntojensa vääristelystä. ”Kieltolakia” hän vakuuttaa pitävänsä symbolina rajanvedolle kansallissosialismiin ja sanoo, ettei ole koskaan asettanut lakia kyseenalaiseksi. Hän ilmoittaa tuomitsevansa natsien hirmuteot ja sanoutuvansa irti natsi-ideologiasta.
Kansanpuolueen puheenjohtaja, hallituksen varakansleri Josef Pröll katsoo, ettei Rosenkranz ole kelvollinen presidentiksi, mutta ei halua antaa puolueensa kannattajille mitään suosituksia. Hän pitää ”naurettavana” irtisanoutumista natsidiktatuurista valaehtoisella selvityksellä, koska irtisanoutumisen pitäisi demokratiassa olla selviö.
Kova linja, lempeä ääni
Barbara Rosenkranz on Itävallan äärioikeiston ikoni: kymmenen lapsen äiti, arkkikonservatiivi perhepolitiikassa, piinkova maahanmuuttajia kohtaan, germaanisia perinteitä arvostava. Lapsilla on germaaniset etunimet. Ulkoinen esiintyminen on kontrolloitua, usein korostetun lempeää.
Feminismi on Rosenkranzin mielestä tehnyt vakavan virheen asettaessaan naisten oikeudet ja lasten oikeudet toisiaan vastaan. Hän edustaa konservatiivista naiskuvaa, mutta toimii itse toisin. Reilut 15 vuotta hän on ollut mukana politiikassa, ja hänen aviomiehensä Horst Jakob Rosenkranz, 67, on kantanut päävastuun kodista.
Viikkolehti Profil julkaisi raportin presidenttiehdokkaan ja hänen aviomiehensä yhteyksistä uusnatseihin ja eurooppalaiseen äärioikeistoon. Niinpä Horst Jakob tuki vuoden 1980 presidentinvaalissa uusnatsipuolueen (NPD) johtajan Norbert Burgerin ehdokkuutta ja oli mukana puolueen toiminnassa, kunnes puolue kiellettiin.
Aviomies Rosenkranz on kaksi vuosikymmentä julkaissut aikakauslehteä Fakten, jonka taustayhteisön hallituksessa istuu turvallisuuspoliisille tuttuja äärioikeistolaisia.
Presidenttiehdokas itse on tullut tunnetuksi mitä erilaisimpien äärioikeistolaisten tapahtumien – myös laajempien eurooppalaisten – emäntänä ja puhujana. Puolueessaan FPÖ:ssä hän on oikealla laidalla ja on innokkaasti osallistunut puolueen ”puhdistamiseen” liian vapaamielisistä johtohenkilöistä.
Tuomio arkkipiispalta
Presidentinvaalissa 25. huhtikuuta on Fischerin ja Rosenkranzin lisäksi mahdollisesti pari muuta ehdokasta, jos he ehtivät muutaman päivän sisällä saada kokoon 6 000 kannattajan allekirjoitukset.
Fischer on tällä hetkellä Itävallan suosituin poliitikko. Tuoreimmassa tutkimuksessa vastaajia pyydettiin kertomaan, luottavatko he vai eivät luota nimeltä mainittuihin poliitikkoihin. Fischer sai tuloksen plus 58 prosenttia, Rosenkranz miinus 48 prosenttia.
Wienin katolinen arkkipiispa, kardinaali Christoph Schönborn vahvisti epäluottamusta Rosenkranzia kohtaan sanoessaan, ettei korkeaan virkaan pyrkivä henkilö voi asettaa kysymyksen alaiseksi natsismin kieltävää lakia tai juutalaisten joukkotuhoa. Hänelle Rosenkranz ei ole kelvollinen presidenttiehdokkaaksi.