Vammaistukilain tarkoittaman henkilökohtaisen avustajan työ, ei pääsääntöisesti vaadi hoitoalan koulutusta. Henkilökohtaista avustajaa haetaan kotikunnalta, joka maksaa rahan työntekijän palkkaamiseen. Avustaja auttaa kotona ja kodin ulkopuolella kaikissa niissä toimissa jotka vammainen ihminen tekisi itse jos pystyisi ja näin mahdollistaa monen vammaisen ihmisen itsenäisen elämän. Tämä työtehtävä soveltuisi myös hyvin vanhusten kotihoitoon tai vaikkapa helpottamaan yksihuoltajien arkea.
Tämä on yksi niistä harvoista tehtävistä, johon myös ammattikouluttamaton tai eri ammattiryhmään koulutettu voi halutessaan hakea. Henkilön soveltuvuus alalle on tietenkin tärkeä pointti ja työhön soveltuvuutta voidaan testata tarvittaessa koeajalla. Työ on mielenkiintoista ja vaihtelevaa ja voi kokea tekevänsä tärkeää työtä.
Ongelmana työn vastaanottamisessa on sen työtuntimäärien vähäisyys ja alhainen palkkaus, esimerkiksi 20 tuntia viikossa alle 10 euroa tunnissa, tuntipalkka vaihtelee kunnittain. Palkka kuitenkin, vaikka se on pieni, voi vaikuttaa esimerkiksi asumistukeen.
Palkasta myös rokotetaan puolet sovellettuna päivärahana, ja koska tuntipalkka on pieni, voi työstä saatu korvaus olla lähes olematon eikä työntekijä näin ollen pysty juurikaan parantamaan toimeentuloaan.
Ongelmaa voisi korjata nostamalla asumistuen ylärajaa reilusti tai poistaa sovellettu päiväraha tiettyyn euromäärään asti, eli päiväraha työttömyyspäiviltä ja työssäolopäiviltä palkka vähentämättömänä.
Henkilökohtaisen avustajan työtehtävää olisi aiheellista organisoida niin, että ihmisille voisi tästä työstä tulla myös kokopäivätyötä. Kysyntää työlle varmaankin löytyy. Avustavien töiden tarve lisääntyy tulevaisuudessa, kun väestö ikääntyy, ja tavalla tai toisella apua pitää järjestää kotona asuville vanhuksille. Organisoitiin tarvitaan kuntien ja valtion panostusta.
Tällä hetkellä henkilökohtaisen avustajan työ soveltuu parhaiten esimerkiksi opiskelijoille ja jo työssä oleville lisäansion hankintaan. Organisoitaessa tätä työkenttää oikeudenmukaista olisi myös, että henkilökohtaisen avustajan työt kiintiöitäisiin ainakin osittain työllistämään ihmisiä, joilla ei ole ammattikoulutusta.
Näyttää tällä hetkellä siltä, että akateemisestikin koulutetut tulevat työntekijöinä alemmille koulutustasoille, ja vievät työpaikkoja vähemmän koulutetuilta ihmisiltä. Esimerkkinä vaikkapa lähihoitajakoulutus, jota tarjotaan lähes kaikille työttömille.
Kiintiöitä tarvitaan varmistamaan työpaikkoja myös kouluttamattomille ja vähän koulutetuille, koska heitä aina tulee olemaan syystä tai toisesta. Työ kuuluu perusoikeutena kaikille.