Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki piti Paasikivi-seurassa 23.2. alustuksen, jossa esitti Suomen ”koko asevelvollisuusjärjestelmän nykyaikaistamista”.
Arhinmäki toivoi asiasta keskustelua, joten tässä tulee. Puutun puheesta vain osaan, jossa puheenjohtaja esittelee ”dynaamisen maanpuolustuksen mallin”.
Arhinmäen mallissa ikäkuokasta koulutettaisiin vain osa, 20–30 prosenttia. Näin Arhinmäen laskelmien mukaan saataisiin syntymään noin 160 000 hengen vahvuinen reservi.
Liikekannallepanossa osa reservistä menee tietysti ilmavoimille ja laivastolle, joten maavoimiin jää niin vähän miehiä, että alueellisesta puolustusjärjestelmästä on luovuttava. Arhinmäen armeija ehkä keskitetäänkin pääkaupunkiseutua puolustamaan? Muuhun Suomeen voi kuka tahansa marssia soittokunnat divisioonien kärjessä, kuten Neuvostoliitto yritti talvisodassa.
Mutta eipä hätää. Arhinmäen sotasuunnitelmaan kuuluu myös apujoukko, jota hän kutsuu valmiusreserviksi. Sen idea on tämä: ”Valmiusreserviin kuuluvat sotilaat koulutettaisiin vasta kriisin uhatessa.”
Siis kriisin uhatessa Suomi ilmoittaa, että älkäähän vielä tulko, vaan odottakaa kolme kuukautta. Arhinmäen mukaan valmiusreservin ”tehokouluttaminen” kestää nimittäin kolme kuukautta.
Ehkä on syytä palauttaa mieleen joitakin käytyjä sotia ja niiden kestoaikoja. Israel ja kolme arabimaata kävivät 1967 Kuuden päivän sodan. Neuvostoliitto ja viisi Varsovan liiton maata teki Tshekkoslovakiaan ns. kaappaushyökkäyksen 1968. Jos maan armeija olisi ryhtynyt taistelemaan vastaan, niin sillä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta aloittaa ”valmiusreservinsä” kouluttamista.
Ensimmäisen Persianlahden sodan 1991 maasotavaihe kesti vain 104 tuntia. Toisessa Persianlahden sodassa jenkeiltä kesti kolme viikkoa päästä Bagdadiin. Venäjän ja Georgian sota elokuussa 2008 kesti viikon.
Kolmen kuukauden sotilaskoulutusta ei mielestäni voi kutsua ”tehokouluttamiseksi” vaan pikakouluttamiseksi. Jos sellainen yleensäkin voitaisiin kriisitilanteessa toteuttaa, niin tuloksena olisi ns. tykinruokaa.
Mutta Arhinmäen mallista löytyy toki hyviäkin välähdyksiä. Hän esimerkiksi esittää armeijassa saadun koulutuksen huomioimista siviiliopinnoissa. Näinhän jo jossakin määrin tapahtuukin.